Henk. koht: marraskuu 2006 - arkisto

Viikonloppu saa morbidin luonteen, kun naapurin teinien liian aikaisin herättämänä kuulee Radio Helsinki kautta Juice Leskisen kuolemasta. Pakan pohjalla oli jo entistä herraansa vastaan kääntyneen KGB-agentin Aleksandr Litvinenkon kuoleman todennäköiseksi syyksi paljastunut polonium-210-myrkytys. Juicella taisi kyse olla vähän toisenlaisesta myrkystä. Tuskallista yhtä kaikki.

Se kesti hetken vain. Se meni johonkin vaan.
Aina lyövät korvalle toisiaan
todellisuus
ja Pieksämäen asemalla blues
Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi Pieksämäen asemalla blues
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
vai Pieksämäen asemalla blues

(J. Leskinen: Bluesia Pieksämäen asemalla)

Edit klo 14.30: Radio Helsinki jatkaa pisteiden keräämäistä kotiin. Anna Laine käytti juuri 16 minuuttia ja 2 sekuntia lähetysaikaa yllä mainittun biisin soittamiseen. Koskahan viimeksi? Kiitos tästä.

Laiskotti, pyykkituvan masinalle ah, niin kovin hyvin maistuva sähköpoletti huusi rahaa, ja huomisen edustuspaita likaisena. Siispä reilusti kädenlämpöistä vettä sankkoon ja kylppäriin nyrkkipyykille. Nyt sormet sanoo soo soo soo, kengän kannat koo koo koo (trad.), mikä on näin käsityöläiselle tietysti huono juttu. No, ehkäpä kosteusvoide saa pahimman punotuksen laskemaan. Kaipa tuo paitakin on viimeistään huomenna aamulla silityskunnossa. Itse voisin olla sitä jo vaikka tänä iltana.

Näinkin voi käydä, kun on aivan liikaa aikaa, aivan liian vähän tekemistä ja Google auki: Törmäsin pari tuntia sitten sattumalta Anu Leponiemen toukokuussa 2006 julkaistuun graduun Intranet Alman käytettävyydestä, jossa oli viitattu omaan, kolmisen vuotta sitten valmistuneeseen graduuni. Leponiemen työssä raportoidaan Helsingin yliopiston intranetin, Almaksi ristityn, käytettävyystestauksesta ja testeissä löytyneistä ongelmista; Omassa tutkielmassani  taas yritettiin vaikuttaa kyseisen, silloin vielä tekeillä olleen sivuston käytettävyyteen. Pakkohan tuota löytöä oli sitten hiukan selailla, ja mieleen palasivat graduntekoajalta niin mielyttävät kuin ahdistavatkin muistot.

Oman graduni kirjoitusprosessi venyi pitkäksi (se tavallinen tarina) ja muutui moneen kertaan paukkuneista aikatauluista johtuen loppupuolella melko tuskaiseksi. Jotenkin työ oli lopulta saatava kursittua kasaan, vaikka koko tutkimusosa tuntui jo täysin epäonnistuneelta ja puutteelliselta. Katkeralta tuntui aikanaan kirjoittaa gradun lyhennelmään, ettei työssä saatu aikaan sitä mitä lähdettiin tekemään, vaikka parempi olla siinä mielessä rehellinen kuin yrittää peitellä tekosiaan. Ehkä tästä syystä on tullut oltua aika hiljaa tuosta työstä jälkikäteen, vaikka lienee hyvin tyypillistä, ettei tekijä itse halua vilkaistakaan gradunsa suuntaan sen jälkeen kun sen on saanut käsistään pois.

Graduprosessissa oli kuitenkin valoisatkin hetkensä. Tuntui jotenkin siistiltä osata kymmeniä alan tutkijoita sukunimeltä (lähdeaineistossani oli kirjoitustyön loppuvaiheessa vajaa 160 kirjaa tai artikkelia). Hienoja hetkiä olivat myös jotkin ahaa-elämykset, jolloin lukemiensa artikkelien takana pilkottavia ajatuksia onnistui yhdistelemään, ja parhaassa tapauksessa liittämään niihin omia ideoitaan. Tulipa tutkijoiden intranet-käyttöliittymää pähkäillessä keksittyä joitakin ihan omaperäisiä käyttöliittymäideoitakin, jotka ainakin tuolloin vaikuttivat ihan järkeväiltä. Täytyy myöntää, että vähän kyllä nolottavat Leponiemen melko kritiikittömät viittaukset gradussani esiteltyihin, kröhöm, kuitenkin täysin testaamattomiin navigointi- ja hakukoneideoihin.

Oma tutkielmani jäi sitten vähemmän tärkeänä vaiheena lisäämättä Helsingin yliopiston sähköisessä muodossa julkaistujen opinnäytetöiden E-thesis -palveluun ja omalla webbisivullakin oli muka aivan liian vähän tilaa 8 megan kokoiselle pdf-tiedostolle. En edelleenkään oli työn lopputulokseen kovin tyytyväinen, mutta saattaahan siitä olla jollekulle iloa, joten laitoin nyt tutkielman ja kaikki LaTeX-muotoiset lähdekoodit saataville gradu-sivulle. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Varoituksen sana on kyllä tässä yhteydessä paikallaan: vaikka käyttöliittymätutkimuksen latominen LaTeX-ohjelmalla olikin ajakäytön maksimoinnin kannalta edullinen valinta, niin ulkoasun virittely sillä vaatii aikamoista tutkimusmatkailija-asennetta. No, sehän onkin ladontasovellus, ei taitto-ohjelma.

Olipas nätti pakkaspäivä Helsingissä, melkein tuli keväinen olo kävellessä kameran kanssa Kaisaniemen- ja Töölönlahden maisemissa. Mukana oli ensi kerran uusi Tamronin 28-75mm -zoomobjektiivi. Kun valoa kerrankin riitti, ruuvasin polarisaatiosuotimen linssiin kiinni syksyn värien korostamiseksi ja jännien taivasefektien aikaansaamiseksi. Hyvin näytti toimivan, joskin tarkennuksessa näyttäisi olevan vielä hiukan totuteltavaa.

Eilisten duunin Halloween-bileiden jäljiltä väsymys vielä vähän painaa. Aamulla vähän huvituin, kun huomasin illan meikkien vielä olevan (osittain) naamalla; Kiitoksia vaan Sarille ja Reijalle ex tempore -maskeerauksesta jossain vaiheessa iltaa. Onneksi sain kutsun päivällistämään ystävien uuteen kotiin Viikissä, niin ei tarvitse syömisen kanssa sen kummemmin ihmetellä.

Vai että treffiraporttia kaipaillaan. Minulla oli oikein leppoisat ja hämmästyttävän helpot kolmisen tuntia. Matkamme alkoi Torkkelinmäen viehättävän kotoisesta Taikalamppu-kahvilasta, jossa heti luontevasti käyntiin lähteneen jutustelumme taustana saimme yllätykseksemme kuulla mm. kuorolaulantaa. Hieman etukäteen pelkäsin, etten saisi sanaa suustani, mutta pelko osoittautui onneksi turhaksi. Jutustelua jatkettiin kävelyllä Alppilan maisemissa ja vielä kupposen merkeissä Hakaniemen Café Javassa.

Treffiseurani neiti M., jonka siis näin nyt ensikertaa kasvotusten, vastasi melko hyvin hänestä kirjallisen viestinnän perusteella syntynyttä positiivista kuvaa, ja kehuttua hymyä säesti myös helppo ja heleä nauru. Hyvin viihdyin siis, kuten myös sanojensa mukaan hän. Mitä tästä sitten seuraa, jää nähtäväksi.

Siinä se paljon haettu sana on. Kun tarina ei ole uskottava omassa mielikuvitusmaailmassaan (Tolkienin færie , satumaa). Jee. Ja luntakin tuli ja aurinko paistaa. Ja mulla on tänään treffit. IRL. Elämä hallitsee.