Viimeisimmät kirjoitukset kategoriassa Musiikki

Astro Can Caravanin keikalla sunnuntaina esiintyi myös palikka-akrobaatti.

Parhailla festareilla on kotonaan sekä astuessaan sisään että ulos. Kolmen päivän Flow takana, hienoja hetkiä jälleen, ja ennen kaikkea todella hyvää ja fiilistä lähes ilman känniääliöitä tai muita tuuriurpoja. Selkää ja ja jalkoja pakottaa, muistikorteilla 7 gigaa purkamattomia kuvia yksin sunnuntailta (joo, innostuin taas vähän sarjakuvauksen kanssa). Päälavan setin terminoineet Martha Reeves & the Vandellas ja Cut Copy jättivät jälkeensä väsyneen mutta hymyilevän yleisön. Pakko oli vanhankin vähän pomppia energisten aussien tanssijytkettä ja rock’n’roll-kliseitä yhdistäneen keikan tahdissa. Puuh. Perjantailta on jo muutama kuva Flickr:ssä, tältä päivältä tulee lisää kunhan kerkiän käymään ne läpi.

Jos jotain saa toivoa järjestelyjen suhteen, niin anniskelualueiden rajojen järkevyyttä voisi harkita. Kaasukellojen välissä ollut tölkitön alue hankaloitti jonkin verran elämää, etenkin kun siirtyminen pää- ja telttalavojen välillä oli muutenkin hiukan vaikeaa kapean väylän vuoksi. Kellojen välissä oli kuitenkin vain bajamajakompleksi, miksi siis sinne ei saanut kulkea juomien kanssa? Sukupuolten välistä nesteenpoistoepätasa-arvoa ruokkinutta pisuaaripönttökapasiteettia olisi muuten saanut wc-alueila olla enemmänkin, tuntuu kovin epäreilulta, että vaikka kuinka hyvin tähtää, niin silti kusi valuu kengille.

Telttalavan ympäristö oli todella mukavan kotoisa, ongelmana vaan oli suurten yleisömäärien pakkaantuminen telttaan ja sen edustalle, jolloin tilassa tuli baari- ja miksauspöytärakennelmien vuoksi erittäin ahdasta: keikkojen aikana ei välillä päässyt liikkumaan sisään eikä ulos.

Harrastajakuvaajalle Flow oli edellisvuosien tapaan miellyttävä paikka: järkkärillä ja isollakin putkella kuvaamiseen suhtauduttiin järjestäjien toimesta hyvin, ja niillekin kuvaajille oli jätetty hyviä zoomailupaikkoja, joille pressipassia ei roikkunut housun vyölenkissä (heitäkin oli kyllä liikkeellä niin runsaasti, että luulisi festarikuvia lähipäivinä julkaistavan lähes jokaisessa keskustalaisessa paikallislehdessä).

Nyt sitten kotona, eikä kello ole vielä edes yhtä. Unirytmi on tiukasti loma-asennossa, viime päivinä nukkumaan on tullut mentyä vasta kun päivä on jo alkanut valjeta. Kaupassa ei tietysti ole kerennyt käydä missään välissä ja riisikebab-aamiaisesta on jo ehtinyt kulua 12 seisoskelun ja kävelyntäyteistä tuntia. Siis ravitsemusongelma. Jospa laitan kuvat rullaamaan koneelle ja leipätaikinan nousemaan, niin voin yhdistää lounaan, päivällisen, iltapalan ja aamiaisen Hesarin kolahtaessa parin tunnin kuluttua postiluukusta.

Niin, ja se festariloma jatkuu keskiviikkona Espoo Cinéssä.

Edit 23.8.: Perustin pari päivä sitten avoimen Flickr-ryhmän parhaille Flow-festivaalikuville. Kuka tahansa Flickr-tunnuksellinen saa lisätä enintään 10 kuvaansa ryhmän pooliin, siellä on jo tosi hienoa kamaa. Kokeila samalla vaikka Flickrin uudistunutta slideshow-toimintoa.

Kolme viikkoa Flow-festareiden alkuun, ja aika moni kaveri on tällä kertaa tulossa. Kirjoittelin eilen harjoituksen vuoksi Flow08-festarin kartan ja ohjelman mm. Google Earth-sovelluksen tukemalla KML-kielellä. Festarialueen paikkojen lisäksi kartta sisältää kaikkien artistien esiintymisajat ja -paikat toteutettuna KML-animaationa (Google Earthissa karttanäkymän oikean ylälaidan aikasäätimestä saa vaihdettua aikaa). Eipä haitaisi, jos kaikenmoisten festareiden järjestäjät ottaisivat mallia.

Edit 27.7.: Kartalla näkyvät nyt myös geotägätyt (kartalle sijoiteut) julkiset Flickr-kuvat, joihin on liitetty joko tagi “flowfestival” tai “flow08”. Sinne vaan fotoja kun aika koittaa, tällä hetkellä löytyvät otokset ovat vielä viimevuodelta.

Edit 28.7.: Lisäsin soppaan myös kanavalle #Flow 15.7.-18.8.2008 postatut Jaikut.

Edit 11.8.: Nyt kartalla ovat myös Flow-viikonlopun sääennusteet Norjan meteorologisen laitoksen ja sikäläisen yleisradion yr.no-yhteissivustolta.

Lataa Unofficial KML Mashup for Flow Festival 2008.

Yksi parhaista ja raskaimmista sulkispeleistä ikinä on jättänyt makaamaan koko illaksi kotisohvalle; Urheilu alkaa olla vaarallista, kun kuntoa on jo hiukan ehtinyt kertyä, painoakin oli matsin jälkeen 1,5kg vähemmän kuin aamulla.

Sohvaseurana ja toipumisapuna on toiminut mitä mainioimmin, jälleen kerran, Radio Helsinki ja parhaillaan lopetteleva Lasse Kurjen luotsaama erikois-Rakkaudesta-uusinta, jossa on kuultu peräkkäin kaikki neljä osaa Steve Lamacq:in vuonna 2003 BBC:lle alunperin tehdystä mainiosta “Radiohead Story”-radiodokumentista. Illan aikana olen myös ostanut (ja parhaillaan lataamassa netistä) kolme kyseisen bändin albumidiskografiasta omasta (kovaa vauhtia virtuaalisoituvasta) levyhyllystäni puuttunutta julkaisua. Tämä on kai sitä post-MTV-sukupolven laajakaista(pää)elämää.

Nuori Mella-neiti on sisäistänyt valokuvamallin elkeet.

Joskus tuntuu, että joka päivä on karkkipäivä. Sitten heti perään epäilys: kuinka monta kelpoa konvehtia ennen rommirusinaista irvitystä?

Torstaina oli Tavastialla vallan mainio Alamaailman Vasaroiden keikka, olen vieläkin niin fiiliksissä, että uuden levyn hankinta taitaa olla välttämättömyys. Jengiä ei ollut tungokseksi asti, mutta tarpeeksi hyvän fiiliksen aikaansaamiseksi. Vasarointi on mainion kuuloista levylläkin, mutta lavalla kavereiden show tuo lyriikattomaan kebab-kudokseen vielä vähintään yhden dimension lisää, jossa head-banger -pasunisti Erho Haukkala ja Jarmo Sarkulan parimetrinen bassosaksofoni ovat vain pisteitä ä:n päällä. Soundi oli myös erityisen mehevästi miksattu, niin Teemu Hännisen rummut kuin Tukka Helmisen ja Marko Mannisen sellot pääsivät oikeuksiinsa. Vasaraasian Perforok!

Perjantaina myrskäyttelimme duunissa ajatuksiamme Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksen ihmisten kanssa Ilmatieteen laitoksen ja TTL:n mahdollisesta yhteistyöstä kognitiiviseen ergonomiaan liittyvissä projekteissa. Ai kun tuo näkökulma ihmisen ja koneen yhteispeliin istuu hyvin omaan, laajahkosti mieltämääni käytettävyyssuunnittelun asetelmaan, jossa ensisijaisena tavoitteena on inhimillisen työn optimointi ja mielekkyys. Erittäin mielenkiintoista, käytännönläheistä tutkimusta heillä on vireillä, ja meillä puolestaan ihmisiä vaativissa ajattelutyötehtävissä, joten mielenkiinnolla seurataan mitä tästä vielä syntyykään.

Eilen koin pallogrillikauden avauksen hyvässä ystäväseurassa, hämmästellen mm. Mella-neidin tasapainoharjoituksia ja vaahtokarkkien paahtamista kynttilänliekeissä. Sellainen Siperian kesä -fiilis: aurinko lämmittää, mutta villapaita tarvitaan silti estämään vilustuminen.

Tänään sitten jatkui urbaani flaneeraus Tin Tin Tangon aamiaistihentymästä Kaupunginmuseon Kunnon kansalainen -näyttelyyn Hakasalmen huvilaan ja edelleen Rikospaikka Helsinki -näyttelyyn Sederholmin taloon. Vanhojen valokuvien kombinaation olisivat parahultaisesti täydentäneet Tennispalatsin Tähtitaivas- ja Robert Doisneau -näyttelyt, mutta ei sentään hopeaoksidia mahan täydeltä.

Tänään tuli asioitua Forumin Kukontorilta Urho Kekkosen kadulle lähelle Keltaista jäänsärkijää muuttaneessa Tiketissä. Hain ennakkoon nettikaupasta ostetut liput huomiselle Giant Robotin ja Fat Beat Sound Systemin sekä 29. päivän Alamaailman Vasaroiden Tavastia-keikoille pois kuleksimasta. Fat Beatin keikkamiehistössä vierailevat Radio Helsingin ennakkotietojen mukaan ainakin Father Metro alias Tommy Lindgren ja Paleface.

Huomisen odotukset ovat kaiken kaikkiaan letkeän tyylittelyn puolella. 29. päivä taasen lienee hieman reihakkaampaa ja maanalaisempaa musisointia luvassa Vasaroiden levynjulkkareissa. Tällaista sananvääntelijää miellyttävät uuden levyn kappaleiden nimet, kuten “Huikeuden lieriö”, “Kyyhylly” ja “Katkorapu”. Kebab-jazz-punkkia sietävä keikkaseura ei olisi pahitteeksi.

Ex tempore -keikka Janitan suomenvierailua kuuntelemaan oli jonkinnäköinen pettymys. Ei tuonne ollut ollenkaan tarkotus mennä, mutta bongasin keikan mainoksen Hesarin menopalstalta puoli kymmemnen aikaan illalla, ja jostain syystä teki mieli käydä testaamassa, miten viimeiset 11 vuotta New Yorkissa laulajan uraansa eteenpäin potkiskellut ex teini-soul -tähtönen nykyään pärjäilee.

Kuudennella linjalla oli päivään nähden aivan kelpo määrä porukkaa keikan alkaessa n. puolta tuntia vaille puolen yön, mutta jonoa ei sentään ollut, ja lippujakin sai hyvin ovelta. Janita oli saanut rapakon takaa mukaansa keikkabändinsä, joka soitti hyvin ammattimaisesti, jättäen kaiken henkisen lavatilan kuitenkin pitkiä hiuksiaan harovalle solistilleen.

Janitan lavaesiintyminen oli melkein liiankin itsevarmaa, ja hyvin hallitusta lanteenkeinutuksesta huolimatta hyvin viileätä. Bändi kuulosti periaatteessa oikein hyvältä, mutta pakko sanoa, että biisit olivat minun korvissani yökerhon taustamusiikkia: soljuvaa, mutta mitäänsanomatonta. Jos olisin myös paikalla olleen Tuomo Prättälän kanssa sinutteluväleissä, niin olisi tehnyt mieli kehoittaa häntä tekemään Janitalle muutama tarttuva kipale.

Levyalen iiveli houkutus sai poikkeamaan Stockan kellariin kesken lauantaikävelyn. Stockan levyosaston keskihintaiset levylaarit ovat ennenkin osoittautuneet vaarallisen antoisiksi suhtessa omaan musiikkimakuuni. Tällä kertaa tuli venytettyä kerralla ostettavien levyjen maksimimäärää kuuteen:

• Marvin Gaye: What’s Going On
• The Five Corners Quintet: Chasin’ the Jazz Gone By
• Antonio Carlos Jobim: Finest Hour (kokoelma)
• Massive Attack: Collected (kokoelma)
• Tuomari Nurmio: Tuhannen kapakan lauluja (kokoelma)
• Jonna Tervomaa: Halo

Vähän liikaa kuunneltavaa kerralla, joskin osa noista on kyllä melko tuttua kamaa, joka on vaan jostain syystä puuttunut omasta levyhyllystä.

Pekka Mikkonen, Johannes Laiho ja Emma Salokoski

Onpas ollut laiskaa kirjoittelua tässä viime aikoina. Jonkinlaista väsymyksen ja kirjoitusblokin sekaista kait. Koneaika on mennyt enemmän tuolla valokuvapuolella: pari kuvaa olen teetänyt julisteiksi lahjontatarkoituksella ja koonnut ensimmäisen valokuvakirjan ikinä. Jälkimmäinen on tällä hetkellä Saksassa painossa. Painos on huima 4 kpl, että turha etsiä edes niistä hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Tai hetkinen. Olisikin hauska idea myydä yksi kappale johonkin divariin ja kirjoittaa takakanteen tulevalle omistajalle kehoitus ottaa yhteyttä 50 vuoden kuluttua sähköpostitse ja kertoa missä kirja makailee (optimistina ajattelen eläväni ainaskin 81-vuotiaaksi). Sitten kyllä harmittaisi, jos mitään sähköpostia ei tulisikaan. Tai jos koko sähköpostijärjestelmää ei olisi enää olemassakaan.

Sinänsä ihan hauska tapaus tuo kirjajuttu. Niillä oli tarjota kirjan taittoon vain saksankielinen softa, jonka käytöä varten oli hieman vaivattava sitä sektoria muistista, jossa on vielä joitakin yhteyksiä keskenjätettyyn lukiosaksaan. Kummastelin miksi en ollut koskaan hankkinut saksa-suomi -sanakirjaa, vain ainoastaan toisinperisen. No, ihan hyvin siitä lopulta selvittiin, kun ohjelman toiminta-ajatus kuitenkin oli hyvin selvä, ja melkein kaikkea sai raahattua hiirellä paikasta toiseen.

Vähän kyllä jännittää että miltä teos lopulta näyttää kädessä. Omakustanne mikä omakustanne, mutta silti ihan kunnon painettu kovakantinen kirja, jonka sivuille aseteltuina reilut 60 viime vuoden aikana kameran tähtäimen läpi nähtyä kuvaa.

Perjantaina-lauantaiyö oli ahkeraa pikkujouluilua, eilen synttäribileilyä ja Don Johnson Big Bandin keikka Tavastialla. Kamera on kannossa jälleen, vaikka kelvollisia kuvia sainkin aikaan todella nihkeästi tällä kertaa. Pirun monitori oli koko ajan tiellä ja jos ei, niin sitten vaaleakiharapäinen nainen kameran kanssa. Kylläpä kuvaaja on toiselle peto, vaikka toinen oli töissä ja minä vaan lavan reunalla huvikseni. Pelottavaa.

Tänään ei sitten pitänyt olla mitään, mutta olikin vielä parempaa: sunnuntailounas Marin, Jarkon, Turistin, Junakohtauksen, Joonaksen ja Lady Rosetan kanssa Cellassa. Ja jälkkärikahvit Marilla. Ja kauheata pähkäilyä Populuksen karaokelistan kanssa. Kelpoa.

Viikonloppu saa morbidin luonteen, kun naapurin teinien liian aikaisin herättämänä kuulee Radio Helsinki kautta Juice Leskisen kuolemasta. Pakan pohjalla oli jo entistä herraansa vastaan kääntyneen KGB-agentin Aleksandr Litvinenkon kuoleman todennäköiseksi syyksi paljastunut polonium-210-myrkytys. Juicella taisi kyse olla vähän toisenlaisesta myrkystä. Tuskallista yhtä kaikki.

Se kesti hetken vain. Se meni johonkin vaan.
Aina lyövät korvalle toisiaan
todellisuus
ja Pieksämäen asemalla blues
Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi Pieksämäen asemalla blues
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
vai Pieksämäen asemalla blues

(J. Leskinen: Bluesia Pieksämäen asemalla)

Edit klo 14.30: Radio Helsinki jatkaa pisteiden keräämäistä kotiin. Anna Laine käytti juuri 16 minuuttia ja 2 sekuntia lähetysaikaa yllä mainittun biisin soittamiseen. Koskahan viimeksi? Kiitos tästä.

Tavastia-aikataululla mitattuna varhain, n. puoli kymmeneltä alkanut Korpi Ensemblen ja Johanna Juhola Reaktorin keikka sisälsi sekä iloisia yllätyksiä, että hienoisia pettymyksiä.

Illan aloittaneesta, modernia harmonikkamusiikkia säveltävästä ja soittavasta Juholasta en ollut tätä ennen kuullut mitään, joten hieno, paikoin sirkuksen tai Kadonneiden lasten kaupungin mieleen tuova musiikki pääsi yllättämään täydellisesti. Biisien rytmitaustan muodostivat Tuomas Norvion hieman nyrjähtänyt konebiitti yhdistettynä Sara Puljulan elävänkuuloiseen kontrabassoon. Siihen päälle pääsi Juholan lisäksi täysillä kutomaan myös Pekka Kuusisto viuluineen. Kertakaikkisen hauskaa ja mukaansatempaavaa tavaraa.

Odotukset illan pääesiintyjää, kakkoslevynsä julkaissut Johanna Iivanaisen tähdittämää Korpi Ensemblea kohtaan olivat heidän mainion ensilevynsä johdosta kovat, eivätkä ne valitettavasti allekirjoittaneen kohdalla täysin täyttyneet. Materiaali, joka uudelta Trail-levyltä illan settiin oli valittu, oli kyllä ihan kelpoa tavaraa, mutta kovin maalailevaa ja ehkä jotenkin täyteen sovitettua. Puu-levyn rytmiset koukut ja rullaavuus loistivat poissaolollaan, ja parhaimmiksi elämyksiksi nousivatkin vanhan levyn biisit. Sääli.

Mukaan tarttui kahden kympin erorahalla Juholan keväällä ilmestynyt soololevy Miette, jonka nimibiisi on kuin onkin kunnianosoitus Kadonneiden lasten kaupungin nuorelle, mutta päättäväiselle naissankarille. Pakko oli tarkistaa kuka kyseisen leffan musiikin on luonut, ja IMDb paljasti asialla olleen David Lynchin luottosäveltäjä Angelo Badalamentin. Fits.