Musiikki: marraskuu 2005 - arkisto

Nyt tiedätte mitä minulla on päälläni Tavastialla 17.12...

Silvion keikka Semifinalissa alkoi klo 21 vain puoli tuntia ennakkoon ilmoitettua aikaa(!) myöhemmin ja päättyi kahden encoren jälkeen hieman kymmenen jälkeen. Olisin päässyt metrolla kotiin. Tälläistä ei liene tapahtunut minulle Helsingissä vielä koskaan. En toki mennyt metrolla, vaan kävelin takaisin Rok Cityyn pitkin pakastuvia jalkakäytäviä. Jos tämä tauti leviäisi Tavastialle, sitä kautta muualle, niin keikkojen jälkeen tulisi lähdettyä vielä yhdelle johonkin. Onneksi Merimaa sentään pitää kiinni siitä, ettei rockia voi soittaa ennen yhtätoista. Eihän sitä muuten aamupalaverissa tietäisi keikalla olleensakaan.

Alussa luulin, että kaikki paikalle saapuneet olivat vain siksi raahautuneet sinne, että Ilmari on ihana ja Vernerillä on ihana pipo, mutta tuli sinne sentään lopulta vähän vanhempaakin porukaa, miehiäkin. Semissä tulee aina sellainen olo, että siellä on ennen keikkaa vain bändäreitä, bändin kavereita tai sukulaisia. Niinkuin siellä varmasti onkin, mutta ei ehkä sentään vain. Johtuu varmaan osittain siitä, ettei sinne kukaan tule vahingossa. Oikeasti olen vain kade, kun en kuulu sisäpiireihin.

Silvion pääasiassa melko hidastempoinen,  pitkälti akustinen, mutta efektilaitteilla puimuroitu, hieman nyrjähtänyt rock-ilmaisu onnistui paikoin varsin mainioisti ilahduttamaan kehoa ja mieltä. Kitaroille, kontrabassolle ja Ilmarin herkälle laululle jää hyvin tilaa Verneri Pohjolan jakaessa aikansa rhodesin ja kevyen rumpusetin välillä. Sanoja tosiaan kannattaa kuunnella, taustamusiikkina tämä ei kovin hyvin toimine. Radioheadin OK Computeria on kuunneltu, kuten molemmat Pohjolan veljekset nettisivuillaan paljastavat, mutta tuhdimpi kitaravallitus on jätetty pystyttämättä. Tuli sitten ostettua porukan ensimmäinen kokopitkä albumi Amass All You Can edelliseltä Semin keikalta mukaan tarttuneen EP:n lisäksi, sen verran kiinnostavaa tavaraa oli tarjolla. Harmi ja toisaalta lupaavaa, ettei kaikkia keikalla hyvältä kuulostaneita biisejä ole sen paremmin vanhalla kuin uudella levylläkään.

Aamupäivällä istuin duuniyksikön stretegiaseminaarissa ja - uskokaa tai älkää - muutamista esityksistä jäi erittäin hyvä maku suuhun: juuri näin, nykyiyset ongelmat on tunnistettu ja suunnitellut korjaustoimenpiteet vaikuttavat varsin oikeansuuntaisilta. Mielenkiintoisena mausteena ajatusmaailmaa avarsivat myös konkreettiset esimerkit nykyisen ja lähitulevaisuuden tietojenkäsittelyyn liittyvistä ongelmista. Kuinkapa järjestäisit esimerkiksi usemman sata teratavua tietoa sisältävän tietokannan varmuuskopioinnin ja palautuksen? Nauhalle mahtuisi, mutta tiedonsiirto kestäisi vuosikausia...

Iltapäivällä klo 15.00 tupsahti Don Johnson Big Bandin postituslistalle postia, jossa nopeimmin vastaaville luvattiin lahjoittaa kaksi sisäänpääsyä bändin Tavastia-keikalle 17.12. Olin bongannut vihjeen kilpailusta bändin nettisivuilta toissapäivänä ja liityinkin voittamisen ja bänditietojen toivossa tuolloin listalle. Vastasin 7 minuuttia mailin lähettämisen jälkeen ja olin kuin olinkin yksi kymmenestä onnekkaasta, jiihaa! Keikalle olisin lähtenyt joka tapauksessa, mutta nyt säästyi itseltä ja seuralta kummaltakin 12¤, mikä kelpaa kyllä.

Viimeisinä työtunteina ehti vielä hahmottua jonkinlainen luvaanvantuntuinen ideanpoikanen duunissa suunnitteilla olevan uuden hajautetun sovellusarkkitehtuurin järjestelmien välisestä kommunikoinnista. Sitä mietitään duunikaverin kanssa huomenna lisää. Pitäisi saada nuo duunikuviot siihen saakka lakaistua mielestä syrjemmälle, vaikka innostusta olisi pohtia niitä heti paikalla. Jotain sijaistoimintoa on keksittävä, sillä eihän duunipäivä voi alkaa, jollei edellistä saa sitä ennen lopetettua.

Vanha kunnon vastaus vapaa-ajan ongelmiin on leffa. Pitäisi vaan ilmeisesti pitää pienimuotoinen festari, kun teattereissa esilläolevista pitäisi nähdä ainakin Crash, Ghost In The Shell 2: Innocence, Innocence, Lord of War, Manderlay ja Uskollinen puutarhuri. Valintoja, valintoja,...

Ainiin, tätä piti mainostaa:

Kallionseudun Vihreät järjestävät siis huomenna keskiviikkona 9.11. Heidi Hautalan pressavaalikampanjabileet Libertessä 3. linjalla. Duunikaveri Pekka tökkäsi tällaisen käteen eilen illalla. Jos et tiedä mitä mitä levyjen melkutus on, niin on syytä ilmestyä ihmettelemään illan Dj-settiä.