Musiikki: huhtikuu 2006 - arkisto

Kesä tulee kovaa vauhtia ja vihdoin se näkyy ikkunastakin. Kevätpanikointi liittyy tällä kertaa lähinnä lomasuunnitelmiin: niin paljon nähtävää ja vain kuukausi aikaa. Ensimmäinen paha päällekkäisyys paljastui eilen, kun huomasin Ilosaarirockin olevan sellaisena viikonloppuna (14.-16.7.), kun olen ihmettelemässä heinäkuista Pariisia. Äh. Jälleen meni sivusuun tilaisuus tutustua tuohon kovasti kehuttuun tapahtumaan.

Seuraavana perjantaina ehtisi sentään vielä Poriin katsomaan Don Johnson Big Bandiä, Kanye Westiä, Teddy Rok Seveniä ja Q-Continuumia. Aika hyvä paketti yhdeksi päiväksi tuokin.

Don Jonhson Big Bandin kolmas täyspitkä ilmestyi tänään postiluukusta ja sitä on nyt tullut pari kertaa soitettua. Ensikuuntelu paljasti, ettei levy suinkaan ole niin suoraviivaista tavaraa, kuin mitä massiivisesta ennakkomainostuksesta voisi päätellä. Tanssittava musiikki on myös jäänyt hieman taka-alalle ja soundeista kuulee, että prosessorit ovat jauhaneet Kaapelitehtaan Dick Tankissa.

Jo hieman liikaakin radiossa soinut Road-sinkkukappale avaa levyn metalliselta kalskahtavalla tasapotkulla, samaan tapaan kuin puhkisoitettu One MC, One Delay korkkasi edellisen Breaking Daylight -levyn. Cocoa Cacao ja Emma Salokoski houkuttelevat eksoottisempaan, letkeään rytmiin, joka saa jo mukavasti tanssijalan liikkeelle. Private Intentions jatkaa jälleen tyylikkäällä, mutta kovin särmättömällä musiikkimatolla, jolle Tommy Lindgrenin on hyvä levittää lyriikkansa. Neljäs kipale Busy Relaxin' on hyväntuulinen kesäbiisi, joka Felix Zengerin mainiosta beatboxauksesta huolimatta kuulosti mielestäni jotenkin raikkaammalta sinä melkein akustisena versiona, jonka kuulin Yle X -radiokavavan Lasipalatsi Live -ohjelmassa 5.4.

Pienimuotoinen Jack ja karu Dangerous ovat lähinnä säveltaustaista kantaaottavaa runoutta maailman pahuudesta niin kuin Tommy vain sen osaa ulostaa. Island Girl jatkaa hempeänä rakkausballadina, joka tuntuu olevan hieman erikoisessa seurassa. Nimikappale Don Johnson Big Band puolestaan tarjoaa hengähdystauon verran kapakkajazz-henkistä instrumentaalifiilistelyä.

Support De Microphones -ensilevyyn nimellään viittaava No. 2 At The Hamburg Concept kritisoi Stop töhryille -projektia ynnä muuta katukuvahygieniaa saavuttaen samalla ehkä levyn oudoimmat soundit, joista on pitkälle vastuussa viulusankari Pekka Kuusisto. Loppupuolen kappaleista erottuu edukseen unenomainen Hidden Rainbow, jonka kertosäkeestä tulee jostain syystä etäisesti mieleen Pet Shop Boys(sic!).

Kaikenkaikkiaan särmikästä jorausmusiikkia on ehkä yllättävän vähän, näillä sovituksilla livekeikalla meininki olisi varmaankin aiempaa rauhallisempaa fiilistelyä. Jonkin verran tähän suuntaan osoittavia viitteitä saatiin havaita jo neljä kuukautta sitten bädin joulukeikalla Tavastialla. Saapa nähdä millaiseksi meno keikoilla äityy jatkossa.

Eilen illalla kotona odotti nettikaupasta tullut tanakka musikaalinen paketti:

• Teddy Rok Seven: Universal Four
• Q-Continuum: This Is The Marienhof
• Sigur Rós: Takk
• Björk: Post

Piti oikein siirtää peti tilapäisesti lattialle, jotta voisi nukahtaa luurit korvilla (stererot ovat eri kulmassa huonetta kuin sänky). Teddy Rokin elikkäs Teppo Mäkysen ensialbumi on ollut jo pidempään hankintalistalla, samoin Björkin Post, jota ei meinannut yhteen aikaan näkyä oikein missään kaupoissa. Niinpä sitä on sitten tullut kuunneltua vanhalta c-kasetilta. Kyseinen levy on mielestäni kenties parasta ja tasalaatuisinta Björkiä, vaikka pidänkin kovasti myös meditatiivisemmasta Vespertinesta. Hienoja, voimakkaita kappaleita täynnä.

Sigur Rós ja Q-Continuum vaativat tarkempaa tutustumista, ole vielä ehtinyt kuuntelemaan noita kuin kertaalleen aamulla ja silloinkin hieman sivukorvalla. Q:ta on tosin tullut nähtyä muutamaan kertaan livenä, porukkahan on aika pitkälti samaa kuin Quintessencessa, mutta kosketinsoittaja Tuomo Prättälä on selvästi enemmän ohjaksissa. Tuohon Texicalli /Jupiter Records -yhtiön tuotantoon minulla on kyllä kehittynyt jonkinnäköinen fiksautuma:  sieltä kun tuntuu tulevan mainiota, jonkin verran kunnianhimoista pop-musiikkia erilaisissa kombinaatioissa esiintyviltä taitavilta ihmisiltä, mainittakoon nyt noiden Prättälän ja Mäkysen lisäksi esimerkiksi Emma Salokoski, Johanna Iivanainen, Lauri Porra, Tommy Lindgren, Mikko Kaakkurinniemi ja Verneri Pohjola.