Musiikki: toukokuu 2006 - arkisto

Tommy hörppää vettä biisien välissä.

Eilen tuli tehtyä täsmäisku Maailma kylässä -festarin Don Johnson Big Bandin keikalle. Tavoittena oli yleisen huvittelun lisäksi hieman harjoitella keikkakuvausta, erityisesti kasvokuvia. Maailma kylässä on perinteisesti ollut kuvaajalle hyvin ystävällinen paikka, sillä päiväkeikoilla valoa riittää ja lavan eteen pääsee helposti, kun yleisö hajaantuu esitysten välillä ympäri aluetta. Tilaisuuden ilmaisuus on tietysti vielä mukava lisäbonus.

Kamera surrasikin tasaiseen tahtiin melkein koko kolmen vartin keikan ja tuloksena oli vähän vajaat 300 kuvaa, joista galleriaan päätyi lopulta melko tavanomaiset vajaa kymmenesosa. Aluksi hieman pelotti lavan uusi paikka Kaisaniemen kentän eteläpäässä, sillä aurinko paistoi siinä hieman epäedullisesti kuvaajaa vastaan. Onneksi lavarakennelma kuitenkin varjosti suoran paisteen ja keinovalot toivat mukavasti väriä esiintyjien kasvoille.

Lähinnä tuossa tuli harjoiteltua fokusointia liikkuvaan kohteeseen (vaihtelevalla menestyksellä) ja kuvaamista molemmat silmät auki. 80-200mm tele toimi moitteettomasti kuin se kuuluisa junan vessa, tosin hieman laajempaa kuvakulmaa olisi joissain tilanteissa kaivannut.

Onpa Mr. Lordista tullut parissa päivässä kansallissankari, kun seitsemän vuotta sitten Nytin Kiss-juttua varten otettu ja nyt Seiskassa ja Hämeen Sanomissa julkaistu maskiton kuva Tomi Putansuusta aikaansaa ko. medioiden keskustelupalstoilla ja kaiken maailman adressisivustoilla lynkkausmielialoja. Kyllähän itsekin tuota katsoin kaupan kassalla, että onpa mautonta pistää kaverin kuva kanteen, kun yhtye on vartavasten pyytänyt, ettei kavereiden naamoja julkaistaisi. Mutta menee kyllä jo vähän fanatismin puolelle, jos jutut kirjoittaneita toimittajia arvostellaan henkilöönkäyvästi ja heidän kuviaan ja yhteystietojaan etsitään pitkin nettiä. Harvemmin tuollaista haistattelua ja uhkailua noin julkisilla foorumeilla näkee.

Reetta Räty kirjoittaa blogissaan ko. kuvan ottaneen free-kuvaajan myyneen sen oikeudet All Over Press -kuvatoimistolle, joten sen esiinkaivaminen ei varsinaisesti salapoliisihommaa ole ollut. Lukijoiden jyrkkä reaktio on ilmeisesti kuitenkin tullut lehdille yllätyksenä, tuskin ne tällaista pahan karman kasaa olivat ajatelleet harteilleen kertyvän. Ilmeisesti sympaattisesti käyttäytyvä herra Lordi on saanut Suomen kansassa aikaan jonkinlaisen ruma ankanpoikanen -ilmiön. Ei saa kiusata meidän kultapoikaa!

Eipä kyllä sinänsä yhtään harmita, että ihmiset boikotoivat roskalehtiä. Samoin kampanja, jossa Seiskoja käännetään ympäri myyntitelineissä, on riemastuttavan hyvä pikkuanarkistinen idea.

"Tästäkö lopulta alkaa se aikuisuus?", ihmettelen itsekseni jääkaapissa perjantai-iltana ruokakaupasta varta vasten täksi päiväksi ostettua lounasmateriaalia. Lyhyen pohdinnan  jälkeen huomaan, etten juuri koskaan osta kaupasta ruokatarpeita kuin saman päivän kokkailua varten. Siksipä kauppojen sunnutaiaukiolot ovat minulle erityisen iloinen asia. Harmillisen harvoin sitä vaan ylipäänsä saa aikaan ryhtyä kotona ruokaa valmistamaan, yhden hengen annoksissa tekemisen vaiva tuntuu usein liialliselta, vaikka ruuanlaitto kivaa puuhaa onkin. Tai ehkä olen vain liian laiska.

Eilen tuli postissa tilaamani espressokoneen puhdistussetti, joka vaikuttikin toimivan mainiosti: kylläpä jälleen parani kahvinmaku, kun sain vanhat röynät huudottua ja jynssättyä irti koneen syövereistä. Nyt vaan täytyisi jälleen ostaa kelvompia papuja jostain. On kenties ulotettava keskustaekskursio Punavuoreen saakka ja poikettava juttuhetkelle Kaffecentralenissa pitkästä aikaa.

Kääntelin eilen illalla käyttämäni kuvagalleriasovelluksen käyttöliittymän suomenkieliseksi  (mitäpä sitä muuta perjantai-iltana, kuin koodausta). Laittakaapa palautetta, jos jotain ongelmia ilmenee.

Illalla sitten mennään porukalla Tavastialle kuulemaan Don Johnson Big Bandiä. Joulukuussa meininki oli hienoa, mutta kenties jotenkin hieman edellisvuosien aggressiivisuudesta tasaantunutta. Uuden levyn materiaali taas on kovin heterogeenistä, mutta mielyttävää kuultavaa. Saapas nähdä, onko jo melkein bändin tavaramerkiksi kohonnut pomppuosasto jäämässä vähitellen historiaan.

Ainiin, muutakin juhlittavaa tänään on. Tasan vuosi sitten lähdettiin junalla kohti  Moskovaa Siperia-Mongolia-Kiina -reissun aloittajaisiksi. Reissu oli näin jälkikäteenkin arvioituna todella onnistunut. Onneksi tuli kirjoiteltua matkapäiväkirjaa ja räpsittyä paljon kuvia. Tänä kesänä kokemuksia kertynee Budapestistä, Islannin länsirannikolta ja Pariisista. Vesi kielellä odotamme näitä.

Sateista ja paisteista äitienpäivää tänään Helsingissä ja hyvä niin. Sadetta olikin oikeastaan jo vähän ikävä. Vähän väsyttää viikonlopun juhlinnan jäljiltä, mutta onneksi on vielä tämä lepopäivä aikaa laiskotteluun.

Eilen satuin Krunikassa paikalle ravintola Pianoon, jossa oli yllättäen  maanmainion beatboxaajan Felix Zengerin keikka. Aika moottoriturpa tuo kaveri kyllä on, pakko myöntää. Seuraavan kerran Zengerin kykyjä todennäköisesti päästään ihailemaan ensi viikon lauantaina Don Jonhson Big Bandin keikalla Tavastialla. Vakuuttavimmillaan tuollainen one-mouth-band on kyllä yksin tai vain parin kaverin kanssa, jolloin uskomattoman monipuoliselle ilmaisulle jää tilaa. Paikan äänentoistossa olisi kyllä ollut reippaasti parantamisen varaa, tuli mieleen Uuden ylioppilastalon Alinasalin vahvistin, joka aikanaan katkoi musiikkia tasaisin väliajoin ylikuumenemisongelmien takia.

Laitetaan vielä lopuksi tätäkin kautta onnittelut kaksi päivää vanhalle äidille ja koko perheelle Herrmann. Nyt vaan jäädään odottamaan nimikomitean päätöksen julkaisemista. Se pelätty äitienpäivän ja synttäripäivän päällekkäisyys näyttäisi sitten osuuvan kohdalle ensimmäisen kerran tytön seitsenvuotissynttäreillä 12.5.2013, mutta onhan tuota vielä useampi vuosi aikaa suunnitella.