Musiikki: elokuu 2006 - arkisto

Marinadi haastoi musiikki-aiheiseen meemiin:

"Laulu, kappale, biisi… mikä se sitten onkin nimeltään, mutta sellainen jossa on niin paljon energiaa, että se saa teidätkin toimiaan silloin kun omat patterit ei vedä."

Vaikeaa, vaikeaa. Tilanteita on niin monenlaisia, mutta yritetään nyt poimia muutama energinen biisi, joka tulee kaivettua levyhyllystä yhä uudelleen:

• Kraftwerk: The Robots. Klassikko, erityisesti koodausmusaa (vaikka yleensä teenkin töitä taustamusiikitta).
• Zen Café: Talo. Omaa turhautuneisuutta on kovin helppo päästää pihalle samaistumalla tähän jätetyn miehen tuskaan.
• von Hertzen Brothers: Devil of a Girl Nopea pop-ralli, jossa vain on jotain oikeaa, positiiviseen irrotteluun, kesäilta ei tarvitse lisävauhtia.

Muutaman yllätyksen päivä tänään Flow:ssa. Kotimainen Dalindèo osoittautui varsin päteväksi jazzahtavaa brassahtavaa keitosta vääntäväksi kokoonpanoksi, jota kuunteli aurinkoisessa ja lämpimässä sunnuntaiaamupäivässä mielellään. Olihan tuo jotenkin nimenä tuttu jo entuudestaan, mutta musiikillinen puoli oli tähän saakka jäänyt hämäräksi.

Toinen yllätys olikin sitten illan päättänyt José González. Ilmeisen suuri osa yleisöstä oli saapunut paikalle mielessään juuri kyseinen akustisen kitaran ja pienimuotoisen tunnelmoinnin voimaan luottava argentiinalaistaustainen ruotsalaismies, sillä lavan lähelle pakkautunut joukko selvästi tunnisti useampia kappaleita jo niiden alkusoinnuista. Ei kovin yllättäen eturivissä oli useampia nuoria naisia, joiden ripsarit ihailu  esiintyjää kohtaan oli valuttaa poskille. Top-listoja ja televisiota seuraamaton on niin pihalla, en ollut koskaan edes kuullut tyypistä ennen tätä viikonloppua.

Dalindèon jälkeen lavalla oli vuorossa Quintessence. Tätä ei sanoisi mielellään, mutta pakko on arvata, että bändi on ollut osastensa mietteissä viime aikoina taka-alalla. Vuoden ainoa suomenkeikka kuultiin tänään ilman yhtään uutta biisiä. Kun lavalla on peruskokoonpanon lisäksi kaksi taustalaulajaa, neljän jousen ryhmä ja yksi ylimääräinen rumpali, niin sovittamisessa on jo tekemistä niin fyysisesti kuin musiikillisesti. Emma Salokoski vakuutteli, että on hauskaa olla pitkästä aikaa lavalla Quintessencen kanssa, ja varmaan olikin, mutta mielenkiinto uhkaa kyllä loppua, jos musiikillinen luovuus junnaa. Pääsolistin "kiitti jengi!"-välispiikkiä ilmankin kehitys alkaa huolestuttavasti muistuttaa loppuaikojen Ultra Brata. Tarttis tehrä jotain.

The Five Corners Quintet veti tiukan setin 60-luvun pohjoismaissa levytettyjä jazzbiisejä, joiden alkuperäisversiot löytyvät Ricky-Tick Recordsin varsinaisesti ilmeisesti syyskuussa julkaistavalta On the Spot -kokoelma-albumilta. Levyä oli kuitenkin festareilla jo myynnissä, joten kenties sitä jo saa muualtakin. Kyllä se vaan niin näyttää olevan, että suhteellisen suuri ja nuorikin yleisö osaa nykyään kuunnella ainakin sielä helpommin kuunneltavasta päästä olevaa jazzia, välitaputuksineen kaikkineen. Paikan päällä vaikutti, että tämän tyylinen musa olisi suorastaan trendikästä parikymppisten nuorten keskuudessa. Mikä ei tietysti olisi hullumpi juttu lainkaan.

Ai niin, lounaan virkaa toimittanut Kuurnan nakkikioskin lammasleipä tarjosi kompaktiudestaan huolimatta todella hyvin katetta 10€ hinnalleen. Enpä ole tainnut koskaan syödä yhtä herkullista ja mehevää lampaanfilettä, ja pitamaisesti halkaistu leipäkin oli todella priimaa. Paikan voisi ihan vaan tämän vuoksi laittaa käyntilistalle, kun seuraavan kerran on pakottava tarve syödä juhlavasti.

Perjantainen Flow-festarin lievä laimeus muuttui iloksi eilen lauantaina. Flow-pihan valopilkkuja olivat ruotsalainen Hearin' Aid, Stones Throw -poppoo hieman pitkäksi venyttynäkin, Ali Shaheed Muhammadin erittäin tanssitava DJ-setti, sekä pihan harmillisen varhaisen illan ammattimaisella menolla ja nostalgialla päättänyt Candi Stanton.

Valkoisen salin iltaklubilla jäi erityisesti mieleen tiukkaa groovyä house-musaa ilman DJ:n apua soittanut Tortured Soul, jonka debyyttilevykin tuli hankittua, sekä illan päättämisen kunnian saanut Aril Brikha. Tulipa väännettyä ihan perinteistä teknoa oikein huolella pitkästä aikaa.

Siinä mielessä perjantain kuvio toistui, että päivällä Flow-pihalla ei ollut tungosta, mutta Valkoinen sali oli tupaten täynnä ja tästä johtuen todella ahdas ja hikinen. Erityisen ongelmallinen oli alakerran eteisen piskuinen tanssilattia, joka tukkeutti paikoin ikävästi  myös viereisen uloskäynnin. Onneksi sentään melko pienellä ryysäyksellä saattoi välillä käydä sisäpihalla jäähdyttelemässä. Ihan tuli mieleen Uuden ylioppilastalon kolmen kerroksen bileet ennen Göteborgin surullista diskopaloa lokakuussa 1998 ja tähän liittynyttä sallitun väkimäärän dramaattiseen vähentämiseen johtanutta palotarkastusta.

Täytyy sanoa, että Flow:n uudet tilat ovat kuitenkin varsin onnistuneet. Flow-piha on melko tilava, vaikka pääasiallisena dekona käytetyt valot pääsevätkin tähän vuodenaikaan oikeuksiinsa vasta viimeisen tunnin aikana. Jospa metakkaa saisi pitää vaikka puoleen yöhön saakka, niin paikasta sukeutuisi vielä paljon tunnelmallisempi. Vaan kun ympärillä saattaa olla joitakin nukkumisrauhaa kaipaavia, niin eihän tuo oikein onnistu. 

Tänään vielä täysi päivä pihalla, joka menee suurelta osin kotimaisin musiikkivoimin. Inspiraation puutteessa taukoillut Quintessence laajentaa lavakokoonpanoaan jousilla, ja The Five Corners Quintet mätkinee uutta settiään intesiteetillä. Paljon ennakolta odotettavaa on vielä myös ruotsalaiselta José Gonzálesilta. Katsotaan kuin käy.

Kamera oli mukana eilen päivällä ja lähtee kantoon tänäänkin. Lopputulemat ilmestyvät galleriaan. 

Viikon kuluttua on odotettavissa kolme täyttä päivää musiikkia Flow06-festareilla . Jotenkin aiempina vuosina Makasiineilla järjestetty tapahtuma on jäänyt tähän saakka väliin, vaikka kovasti on ollut tarkoitus päästä paikalle. Tällä kertaa hankin hyvissä ajoin festaripassin, jolla pääsee pe-su päiväkeikoille Ravintola Kuudennen linjan sisäpihalle sekä pe ja la iltoina Valkoiseen saliin klubittamaan.

Ohjelmaa selaillessa alkaa hieman sormia syyhytä, vaikken ole koskaan edes kuullut suurinta osaa esiintyvistä kokoonpanoista, saati nähnyt livenä. Odottava fiilis, joka muistuttaa jollain tapaa Rakkautta & Anarkiaa -etukäteisfiilistelyä. Kuvausten perusteella olen kuitenkin kovin luottavaisella mielellä. Ilmeisesti sen verran harvinaisia esiintyjiä on paikalle saatu houkuteltua, että yleisökin varmaan lähtee keikoilla hyvin mukaan meininkiin.

Muutama kaveri olisi mukava saada mukaan, niin ei tarvitsisi aivan yksin hengailla. Siispä jos olette tulossa tai harkitsemassa, niin antakaahan kuulua itsestänne.