Ohjelmistot ja ohjelmointi: helmikuu 2007 - arkisto

Tyypillistä: Kun on duunissa turhauttanut itsensä totaalisesti debuggaamalla neljä tuntia virheellistä rekursiivista puunläpikäyntialgoritmia, eikä millään tajua mikä siinä oikein menee pieleen, niin kotiin päästyä homma tuntuu jo aivan selvältä. Prkl. Ois pitänyt ottaa siinä puolentoista tunnin ähkimisen jälkeen vartin nokoset.

Koneen ja välineiden temppuilut, vaikka ärsyttäviä ovatkin, on jotenkin paljon helpompi kestää kuin oman neurolaskimensa jumitukset.

Meteorologi piirtää sadekuuroja analyysikarttaan

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli tehtyä ihan perinteistä käyttäjätarkkailua töissä eilen. Tavoitteena oli perehtyä päivystävän meteorologin työnkuvaan ja kiteyttää sitä käyttötapauksiksi. Päivä meni hieman pitkäksi, kun piti katsoa meteorologin iltavuoro edes suunnilleen alusta loppuun, mutta antoisa keikka se kyllä oli.

Paljon tuli heti mieleen parannettavaa ja sellaisia kohtia, joissa kone voisi helpottaa hommia sekä vähentää rutiinityötä ja mahdollisia virheitä. Toisaalta kaikkea ei pidä antaa koneelle tehtäväksi, asiantuntijan oma pähkäily säätilanteen kanssa antaa hänelle paljon paremman kokonaiskäsityksen asiasta kuin passiivinen vilkaisu monitoriin.

Huomasin myös joitain puutteita itse suunnittelemassani sovelluksessa, jota tarkkailtava käytti. Sain sentään pidettyä suuni kiinni, ja merkitsin vain asiat muistivihkoon, enhän ollut paikalla neuvonmassa tai puolustelemassa, vaan oppimassa. Aina yhtä kiusallista, aina yhtä opettavaista.

Nyt sitten pitäisi purkaa muistiinpanot ja analysoida kuvat, kun päivän kulku on vielä melko tuoreessa muistissa. Tiedän, että maanantaina paljon suurempi osa asioista on jo ehtinyt haihtua päästä, eikä hätäisistä muistiinpanoista enää tahdo saada selvää. Tarkkailujakin on tehtävä vielä ainakin pari lisää, jotta erilaiset tilanteet ja tehtävät tulevat paremmin katetuiksi.

Marjut kirjoitti tänään blogissaan checkboxeista ja radio buttoneista, mikä johti allekirjoittaneen palaamaan pitkästä aikaa graafisten käyttöliittymien ja ylipäänsä online-tietokoneiden historian alkusivuille, Doug Engelbartin tutkimusryhmään Stanford Research Institutessa 1960-luvulla, PARC -tutkimuskeskuksessa 1970-luvulla kehitettyihin ensimmäisiin varsinaisiin graafisen käyttöliittymän Xerox Alto -tietokoneisiin, ja edelleen näiden ideoiden varsinaiseen kaupalliseen hyödyntämiseen Applen pönttömacissä 1984.

Engelbartin ja hänen tutkimusryhmänsä Fall Joint Computer Conferencessa San Franciscossa vuonna 1968 pitämä puolentoista tunnin demosessio NLS-järjestelmästä (On-Line System) on eräs alan kiistämättömistä klassikoista, joka muistetaan erityisesti leikkisästi hiireksi kutsutun osoitinlaitteen ensiesittelystä. Nykyisin on vaikeaa kuvitella millainen vaikutus demolla oli sen seuraajiin aikana, jolloin tietokoneet olivat vielä lähes totaalisesti suuria eräajolaskimia. Tämän nähtyään on turha tulla marisemaan, että on liian vaikeaa järjestää hyvää demoa järjestelmästä, jonka konseptit ovat yleisölle täysin tuntemattomia.

Engelbart oli aikanaan, ja lienee vieläkin, melko kiistanalainen hahmo, eikä ilmeisesti aina mikään helppo työtoveri, jonka teknisten keksintöjen takana on ollut vahva filosofinen pyrkimys ihmiskunnan kollektiivisen ongelmanratkaisukyvyn parantamiseksi. Hänen nykyisen firmansa, Bootstrap Instituten ulkoasunsa ja organisointinsa puolesta 1990-luvulle jämähtänyt webbisivusto kuvaa kenties yhtä Engelbartin teesiä, ettei tietokoneiden käytöliittymien tarvitse olla ennen kaikkea helppokäytöisiä, vaan pikemminkin tehokkaita.

Kaikesta tästä pohdinnasta tuli jotenkin kovin innostunut, tutkimuksenhajuinen olo, ja mieleen rupesi putkahtelemaan ideoita työkaluista, jotka voisivat ainakin osaksi korvata kynän ja paperin käyttötapauspohjaisessa käyttöliittymäsuunnitteluprosessissa samalla dokumentoiden suunnitteluprosessin kulkua, tehtyjä suunnitteluvalintoja ja niiden syitä. Eli että olisi työkalu, jonka avulla voisi helposti ja piirtää wireframe-tyyppisiä käyttöliittymäratkaisuja ja lisätä niihin vähitellen tarvittavaa interaktiota käyttötapaus kerrallaan.

Järjestelmä muistaisi automaattisesti minkä käyttötapauksen yhteydessä mikäkin ominaisuus on lisätty, muutettu tai hylätty, ja suunnittelija voisi kommentoida kunkin muutoksen perustelut jälkitarkastelua ja vertaisarviointia varten. Lopputuloksen voisi sitten päsäyttää ulos vaikka webbisivustona, jossa käyttötapaukset on linkitetty käyttöliittymän toimintaa kuvasarjoina tai animaatioina esittäviin käyttöskenaarioihin.

Etuna paperiseen käyttöliittymädokumenttiin nähden olisi mahdollisuus milloin tahansa palata minkä tahansa suunnitellun käyttöliittymän ominaisuuden syntyyn vaikuttaneisiin käyttötapauksiin ja niiden läpikäynnistä syntyneisiin suunnitteluratkaisuihin. Järjestelmästä olisi myös mahdollista suoraan johtaa käyttöliittymän “hot spotit”, eli ominaisuudet, jotka ovat tärkeimmiksi priorisoiduissa käyttötaupauksissa useimmin tarvittuja, ja siten ensisijaisia suoraviivaistuksen ja virheiden ennaltaeliminoinnin kohteita. Samalla softalla voisi mahdollisesti myös suorittaa ja tallentaa interaktiivisia käyttävyystestejä sunnitellulle sovellukselle ilman varsinaista protokoodausta tai varsinkaan aikaa kuluttavaa videointia.

Tätä pohdintaa pitää jatkaa jossain vaiheessa, kun ajatus on hieman ehtinyt kypsyä. Nyt täytyy ruveta keskittymään Anginan ja Erikin lihapullakestien jälkiruokaosioon, joka on Gordon Ramsayn mukaan hänen lempireseptinsä: Hot chocolate fondant, Lava cakeksikin mainittu, sisältä valuva munffinssityyppinen suklaajumaluus. Katsotaan miten äijän käy.

Tässä tulee pitkästä aikaa nörttikirjoitus oikein viimeisen päälle, mutta uhrasin säätämiseen ja ihmettelyyn niin monta tuntia, että täytyy kirjoittaa tulokset muistiin, jos vaikka joku muu sattuisi tarvitsemaan.

Uusimmassa MovableType -versiossa on muutettu erikoismerkkien, kuten ääkkösten, käsittelyä kategoria- ja permalink-nimissä siten, että kun ääkköset aiemmin pudotettiin nimistä kokonaan pois korvattiin äänneyhdistelmillä (ä->ae, ö->oe), niin nyt ne korvataan äänneyhdistelmillä (ä->ae, ö->oe jne.) vastaavilla pilkuttomilla aakkosilla (ä-a, ö->o). Tämä on sinänsä ihan kelpo ratkaisu, mutta saattaa rikkoa sivujen pysyviksi tarkoitettuja osoitteita, mikä on kovin harmillista.

Muutoksen ei pitänyt dokumentaation mukaan koskea aiemmin kirjoitettuja yksittäisten kirjoitusten tiedostonimiä, mutta ilmeisesti nekin ovat jossain uudelleengenerointivaiheessa valahtaneet uuteen muotoon. Muutin käsin suurimman osan omissa kirjoituksissani esiintyneistä vanhoista linkeistä, mutta viitteitä noihin vanhoihin kirjoituksiin on tietysti vaikka kuinka ympäri nettiä, eikä mitään yksinkertaista paluutapaa vanhoihin tiedostonimiin ollut. Turkanen.

Vähin, mitä voin tehdä, oli yrittää tehdä puuttuvaan sivuun törmääminen mahdollisimman pehmeäksi. Samalla tuli palautettua mieleen ja hieman opiskeltua lisääkin mm. Apache-palvelimen mod_rewrite -magiaa, jonka avulla sivupyyntöjen osoitteita saa muunnettua lennossa toisennäköisiksi.