Ohjelmistot ja ohjelmointi: heinäkuu 2007 - arkisto

Eihän tämä viikonloppu sitten aivan toimettomana rötköttämiseen mennyt, vaikka mitään ihmeellistä suunnitelmaa ei ollutkaan. Olisi voinut vaikka pumpata pyörän kumeihin ilmaa ja tehdä fillarilenkin johonkin lähiseudulle, mutta päädyin nysväämään pari päivää melkein pelkästään kotona. Open Source -filosofian syytä kaikki tyynni.

Duunikaveri kommentoi joskus ennen lomiaan, että yksi merkittävä syy yrittää saada talossa tehtäviä ohjelmistoja ja kirjastoja julkaistua Open Source -lisensseillä kaikelle kansalle, ei olisi niinkään hyväntekeväisyys tai jokin moraalinen velvoite, vaan yksinkertaisesti näin syntyvä parempi ja paremmin dokumentoitu koodi. Jos ohjelmoija tietää tekemllensä päätyvän yleisen repostelun kohteeksi, niin hän ehkä miettii kahdesti, että pitäisikö sittenkin mennä sieltä, missä aita on edes vähän korkeampi. Että kehtaanko tämän laittaa näkyville omalla nimelläni? Eräänlainen yleisökatselmointi siis. Jos tällainen ei tule mieleen, niin ko. henkilö on ehkä väärissä hommissa.

Olen tässä jo jonkin aikaa hämmästellyt ja kummastellut Google kalenteripalvelua ja se on kyllä ilmaisjakeluksi aika pirun näppärä. Etenkin kun kalenteritapahtumat voi synkronoida kännykän ja Googlen välillä GooSyncin palvelun avulla (mistä jopa maksan rahaa). GKalenterin myötä siirsin muun muassa tuossa oikealla sivupalkissa näkyvän keikkakalenterin Googleen, jossa esimerkiksi kalenterin päivitysoikeuksien jakaminen useammalle henkilölle on helppoa. Ongelmallista tuossa oli vain se, että Google tarjoaa nykyisellään varsin köyhät mahdollisuudet kalenterien sisällön integroimiseksi toisiin sivustoihin. Eihän tämmöiseen voi alistua ohjelmointitaitoinen, varsinkaan kun Google on julkaissut avoimen ohjelmontirajapinnan noiden kalenteritapahtumien käsittelyyn.

Pohdin usemapia toteutusvaihtoehtoja, ja loppuviikosta olin saanut aikaan hieman räkäisen, mutta omaan tuohon keikkakalenteriin sopivan koodinpätkän. Tuli mieleen, että tämähän on ihan hyvä, että voisi vaikka kertoa muillekin miten homman saa aikaiseksi, jos vaikka olisi joku yhtä hullu kuin minä. Sitten iski Open Source -ramppikuume.

Eihän tämä kyllä oikein ole tarpeeksi hyvä, virhekäsittely ja tarkistukset ovat puuttelliset, saattaa vaikka sotkea muiden skriptien toimintaa, eikä tästä kukaan mitään ymmärrä. Nauravat vielä. Maine menee, tai ainakin kunnia. Oikeastaan tämä pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi ja paremmin.

Useamman iteraation jälkeen ollaan nyt päästy modulaariseen, oliopohjaiseen ratkaisuun, joka tyydyttää itseä ainakin toistaiseksi. Paljon yleisempi siitä tuli, kuin ensin ajattelin, paljon tyylikkäämpi kuin varsinaisesti tarvitsin, ja dokumentaatiota on koodin seassa varmaankin saman verran kuin itse käskyjä. Että käyttäkää nyt sitä sitten perhana, ettei mene ihan sorminäppäryysharjoittelun piikkiin koko viikonloppu.

Suomen kesä on lämpimimmillään (toivottavasti, sillä nukkuminen kotona alkaa jo olla tukalaa), puistot ja terassit täynnä tilannetta hyödyntäviä ihmisiä, ja itse olen painanut pitkää päivää hiljaisessa, ilmastoidussa konttorissa, huoneessa, johon auringonsäteiden lyhin matka kulkee lasiseinällisen huoneen ja käytävän läpi. Tästä huolimatta on ollut töiden kannalta yksi parhaista viikoista pitkään aikaan. Vähän häiriöitä, parin normaalisti omilla tahoillaan kiireisen tekijän on helppo keskittyä yhdessä muutamaan asiaan ja saada tuloksia näkyviin joka päivä.

On aivan liian harvinaista herkkua huomata, että jokin oman ajatus- ja pitkälti toteutustyönkin tulos alkaa olla siinä vaiheessa, että loksautellaan viimeisiä vältttämättömiä paloja kohdalleen, ja edelleen voi olla tyytyväinen työnsä tulokseen. Että sehän piru toimii kuin aatos oli, ja että matkan varrella on saatu ympättyä mukaan vielä monia tyylikkäitä ideoita ja että on jouduttu tekemään harvinaisen vähän ikäviä virityksiä. Että voi ennustaa tekeleelleen tietokoneohjelman mittapuulla pitkää ikää ja monipuolisia laajennusmahdollisuuksia. Ja että sitä tulevaisuudessa intensiivisesti työkalunaan käyttävä kehittäjä ymmärtää sen toimintaperiaatteen ja myhäilee tyytyväisenä viereisellä tuolilla.

Tällaiset hetket ovat työn parasta antia. Uhkaavasti näyttää siltä, että on oikeasti olemassa projekteja, jotka päättyvät joskus. Kummallista, että työn organisointi tällaisiin kiitollisiin paloihin on yleensä niin kovin vaikeaa.