Viimeisimmät kirjoitukset kategoriassa Sanankäyttö

Ja mitä kaikkeen muuhun tulee:
Helsinkiä kuten se nyt on
ei enää ole.

HS Oikotie, avoimet työpaikat su 18.2.2007

Alkoi sitten sian vuosi. Hakea saa 28.2. asti.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen arvosteli demarien toimia julkisten palveluiden yksityistämisen suhteen viime lauantaina puolueen vaalikampanjan avaustilaisuuden tiedostustilaisuudessa Hs.fi 20.1.2007:

Tiedotustilaisuudessa Korhonen tarkensi, että piikki kohdistui yhtä lailla myös kokoomukseen ja keskustaan sekä vihreisiin, “jotka ovat selkeästi oikeistolainen porvaripuolue”.

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne toivoi punavihreää yhteistyötä torjumaan “porvarihallituksen uhkaa” Yle uutiset 24.1.2007:

Vastaus porvarihallituksen uhkaan ei ole pääministerivaali vaan punavihreiden puolueiden kokonaiskannatuksen nostaminen, vasemmistoliiton Kalliorinne sanoi Iissä, Pohjois-Pohjanmaalla.

Että mitenkä?

Olipas erinomainen teos joululahjaksi saamani Kjell Westön Missä kuljimme kerran (alkup. Där vi en gång gått, Otava 2006). Vahvasti historiallisiin faktoihin perustuva, vuonna 2006 Finlandia-palkinnollakin kruunattu fiktio kertoo monen toisiinsakietoituvan helsinkiläisperheen ja -henkilön tarinaa yli 30 vuoden ajalta 1900-luvun alkuvuosilta Toisen maailmansodan kynnykselle. Tällaiselle kotikaupunkiaan rakastavalle, mutta sen historiaan aivan liian vähän tutustuneelle lukijalle katsaus kaupungin kehittymiseen ja sen asukkaiden elämään luo elävää aikaperspektiiviä Helsingin kaupungiosien, rakennusten ja katujen nykytilaan. Kuinka erilaista elämä onkaan ollut esimerkiksi Linjoilla oman asuintaloni rakentamisen aikaan 1920-luvulla!

Kertomuksen kuvalliseksi seuralaiseksi soveltuu hyvin esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon vuonna 2004 julkaisema sen ensimmäisen valokuvaajan kuvia 1900-luvun alun Helsingistä käsittävä Signe Brander: 1869—1942: Helsingin valokuvaaja -kirja. Jos kyseistä teosta ei satu olemaan saatavilla, niin makuun pääsee Helsingin sanomien verkkosivulla julkaistujen 18 kuvan valikoiman avulla.

Pelkän Helsingin rakennusten historian esittelyn tasolle romaani ei toki jää, vaan verevien henkilöhahmojen kautta Westö kertoo sujuvasti myös pääkaupungin 20- ja 30-lukujen kulttuurista ja asuinoloista, sekä kostettavistakin ihmiskohtaloista ajanjaksolla, johon sijoittuvat niin Sortovuodet, itsenäistyminen, Punaisten ja Valkoisten Sisällissota molemminpuolisine kostoretkineen, kieltolaki, jazz- ja swing-musiikin kultakausi 20-30-lukujen vaihteessa kuin natsi-Saksan vaikutuksen nousu 30-luvun lopulla.

Helppoa sivistystä ja taidokkaasti punottua kerrontaa siis tarjolla.

Iltateellä huomion kiinnitti (poikkeuksellisesti) DVD-tallenninta esitellyt lehtimainos, jossa kehuttiin laitteessa olevan "sisäänrakennettu digiboksi". Ei näin. Nyt äkkiä termitalkoisiin jookos. Jos vaikka unohdettaisiin televisio-sana merkityksessä integroitu TV-vastaanotin + näyttölaite ja ryhdyttäisiin puhumaan analogisista ja digitaalisista vastaanottimista sekä, hmm, vaikkapa ihan vaan kuvaruuduista. Mitä muka ovat vuoden kuluttua kaupoissa myytävät TV-laitteet, joissa ei ole "sisäänrakennettua digiboksia"? Nättö on aina ollut sen verran karsea sana makusteltavaksi, että sekin voitaisiin samantien unohtaa. Jossain vaiheessa haaveiltu näytin-sanakin olisi ollut parempi, mutta tuli yleistyneen näyttö(pääte)-termin jyräämäksi.

Onhan näitä paljon muitakin vastaavia totuttuja kömpelyyksiä, joihin ei enää kiinnitä huomiota: vaikkapa stereolaitteen herätyskello (herättäjä?) tai kännykän sanakirja (sanasto). 

Kun tietokoneiden, erilaisten pelilaitteiden, visuaalisten tallentimien ja -toistimien ja vastaanottimien raja-aidat jo heiluvat pahasti päällekkäin, ja tulevat mitä ilmeisimmin kokonaan kaatumaan lähitulevaisuudessa, niin suomenkielisen sanaston tulisi elää mielekkäästi mukana. Itsestään se ei tule tapahtumaan. Jokohan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Suomen kielen lautakunta on kyseistä asiaa käsitellyt?