Viimeisimmät kirjoitukset kategoriassa Siperia-Mongolia-Kiina -05

Tässä laskeskelin kuukaudentakaisen aasianmatkan kokonaiskustannuksia Visalaskun tupsahdettua postiluukusta vain huomatakseni, ettei reissu kovin kalliiksi lopulta tullut. Rahaa meni yhteensä vähän reippaat 2600¤ mukaanlukien Suomesta ostetut Helsinki-Moskova- ja Moskova-Irkutsk -junaliput (85¤ ja 161¤), paluulentolipun Hong Kong-Helsinki (563¤) ja Hong Kongista ostetun, vajaat 550¤ maksaneen kalansilmäobjektiivin. Ilman tuliaisia summa olisi varmasti pudonnut lähelle 2000 euroa-ei hirveästi 30 päivän mielenkiintoisesta reissusta. Missään vaiheessa emme oikeastaan säästelleet rahassa, jos nyt emme erityisesti yrittäneet saada sitä tuhlattuakaan.

Raha-asioista vielä sen verran, että tullessani takaisin minulla oli käyttämättömiä matkashekkejä ja käteisvaluuttoja aika paljon jäljellä, sillä oli Visa-automaateista oli ollut helpompaa nostaa rahaa kuin käydä vaihtamassa matkashekkejä pankissa. Vein koko nipun Rautatieaseman Forexille, josta olin valuutat ja shekit ennen matkaa ostanutkin, ja sain myös Hong Kongin dollarit vaihdettua takaisin euroiksi ilman kuluja, vaikka niistä ei ostokuittia ollutkaan. Erittäin hyvästä palvelusta plussaa sinnepäin.

Matkaa suunnitteleville muuten vinkiksi, että kannattaa tosiaan vaihtaa kaikkia matkamaiden valuuttoja jonkin verran jo valmiiksi, sillä käteistä saattaa tarvita jo heti rajalla tai ainakin ensimmäisenä päivänä (mm. majoitus). Visa ei aina kelpaa ja automaatit ovat joskus epäkunnossa. Itse vaihdoin 50¤ arvosta kutakin valuuttaa (paitsi Hong Kongin dollareita, jotka unohdin, ja Mongolian tugrikeja, joita ei saa Mongolian ulkopuolelta). Lisäksi minulla oli vararahastona 100 US-dollaria rinkkaan jemmattuna. Hyvin olisi voinut ottaa noita noita ruplia ja yuaneja vaikka 100¤ arvostakin.

Suurin osa rahoista, matkashekit, passi, lentoliput kulkivat reissun ajan vedenpitävässä rahavyössä  päällyshousujen alla. Vähänhän se hiosti, mutta siihen tottui aika nopeasti. Parin päivän käyttörahat pidin lompakossa vetoketjullisessa housuntaskussa.

Helsingissä on kesä. Kamppi Center (kamppis, kamppari,kasa?) on auki. Matkan jälkeen olo on energinen ja tilillä on paljon rahaa. Skeittarit omistaa kaupungin. Suomen kälisuunnittelubisneksessä tapahtuu kummia. Kännykässä oli täysi akku kuukauden käyttämättömyyden jälkeen. Olen sairastunut lentokoneessa flunssaan.

Niin se loppuu pitkakin matka, tanaan illalla lahtee lentokone taalta Hong Kongista Dubain ja Lontoon kautta Helsinkiin. Reissu on ollut hieno ja oikeastaan mitaan suurempia vaikeuksia ei ole missaan vaiheesa tullut eteen, ihme kylla. Kaikki junat yms. kulkemiset ovat onnistuneet haluttuina paivina ilman yllatyksia. Nyt on kameran muistikorteilla (yht. 7 GB) aika hintsusti tilaa, toisaalta ei ole pahemmin tarvinnut myoskaan saastella kuvien ottamisessa. Purkamiseen ja karsintaan pitaakin sitten varata kotona useampi paiva. Paivittelen sitten niita tanne blogiinkin, ainakin niiden iloksi, jotka lukevat tata kertomusta vasta myohemmin.

Migutse loysi varmaan kaupungin parhaan nettailupaikan, nimittain kaupungin yleisen kirjaston 6. kerroksessa City Hallissa Hong Kong Islandilla. Ei maksa mitaan, koneet ja yhteydet nopeita. Myos printaus onnistuu 1,5 HK$ hintaan per sivu. Jonkinlainen henkilollisyystodistus on oltava mukana. Suosittelen lampimasti.

Eilen oli sen verran pilvista, etta paatimme suunnata kaupunkia ymparoivaan saaristoon. Hieman randomilla valittu Cheung Chau osoitautui erittain hyvaksi valinnaksi. Kiertelimme iltapaivan ajan saaren rantaa pitkin kulkevaa polkua ja vaistelimme kammenen kokoisia varikkaita hamahakkeja, jotka olivat kutoneet seittejaan pitkin poikin polun reinoja ja valilla paan ylapuolellekin. Migutse kavaisi matkan varrella talsimassa Etela-Kiinan meren aalloissa hiljaisella, joskin aika roskaisella hiekkarannalla. Mina keskityin nakinkenkiin. Illan hamartyessa paatimme viela syoda merenelavia idyllisella rantabulevardilla. Saarelle paasee tavallisella laitalla (n. HK$ 17 / 50 min) tai katamaraanilla (HK$ 23 / 26 min).

Paastyamme takaisin keskustaan Migutse meni potemaan paansarkyaan hotellille ja mina jatkoin Sinin mainostamalle Lan Kwai Fong -kadulle etsimaan yoelamaa. Ja loytyihan sita: ravintoloita ja musiikki- ja drinkkibaareja kylki kyljessa ja katu niiden valissa taynna iltakuteisiin sonnustautunutta turistia. Paitsi yksi, joka ihmetteli meininkia likaiset shortsit ja hikinen T-paita yllaan kamera kaulassa.Paasin silti mukinoitta sisalle baariin, joka mainosti caipirinha & mojito -iltaa (lieneeko pysyva banneri?). Hyvia olivat caipparit jokatapauksessa, eika HK$ 33 hintakaan aivan alyton. Hyvassa seurassa tuolla olisi varmasti viihtynyt mukavasti pikkutunneille, vaihtaen paikkaa valilla mielen ja tilanteen mukaan.

Tanaan on suunnitelmissa viela ainakin nousta vuorijunalla Victoria Peakille katsomaan kaupunkia yliviistosta. Tanaan ei nayta olevan ihan niin pilvista kuin eilen, joten toivottavasti sielta jotain nakeekin.

Onpa suuri kaupunki kaikissa mittasuhteissa: talot, ihmismaara, hinnat, jopa sade on suurta ja poukkoilevaa. Saavuttuamme tanne hoidimme ensin majoitusasiat hoidettua kuntoon. Mirador Mansions on talo, jossa on on ainakin varmaan tusina hostellia ja hotellia, meidan hostellin (New Garden) respa sijaitsee 13. kerroksessa ja huoneemme 10:nessa. Sijainti on optimaalinen: Kowloon-kaupungiosan keskeisimman kadun Nathan Roadin varrella.

Kiinan halvat hinnat ovat kylla historiaa, 4-hengen dormista olisimme koyhtyneet 80 HK$/hlo/yo (n. 8 euroa), paatimme kuitenkin ottaa kolmen hengen huoneen omalla suihkulla hintaan 130 HK$/hlo. Kolmen hengen lounaaseen kiinalaisessakin meni 500 HK$ etta lompakossa vaan suhina kavi. Nyt istun Shadowman Cyber Cafe -nimisessa paikassa ja ensimmaisen kerran reissun aikana sormien alla on macci. Taalla on suurkaupungin kansainvalinen meininki.

Kavimme Roopen kanssa heti kiinni Nathan Roadin lukuisiin, tosin toisiaan muistuttaviin kamera- ja elektroniikkakauppoihin. Pitihan se arvata, ettei sielta sitten tyhjin kasin lahdetty ulos: Roopen mukaan tarttui Cosinan 100-300mm tele ja Canonin joku macro-linssi, jolla ravintolassa otettiin kuvia yksittaisista riisinjyvista. Minulle saatiin myytya 10.5 f/2.8 ED DX kalansilma-Nikkor, joka on kylla 180 asteen kuva-alallaan aika vinkea kapistus. Sita tuli heti testattua satamassa yritettaessa mahduttaa vastapaisen Hong Kong -saaren pilvia hipovia piirtajia yhteen kuvaan. Myos kadunkulmista saa mielenkiintoisia kuvia, kun molemmat kadut tulevat mukaan. Vaaristymat ovat tietenkin aivan hirveita, mutta kalansilmalla se kuuluun asiaan. Linssille tuli hintaa 5100 HK$, mika nyt ei ole hirvean hyva hinta verrattuna kansainvalisiin nettikauppoihin, mutta esimerkiksi Rajala myy linssia nettikaupassaan 995 euron hintaan. Olisipa vaan ollut tuo linssi mukana jo aiemmin, mm. Hua Shan-vuorelta olisi saanut niin paljon enemman mahtumaan kuviin.

Express-junassa matkalla Guangzhousta Kowlooniin, Hong Kongiin. Kostea saa jatkuu, usva peitti pilvepiirtajien huiput ajaessamme aamulla taksilla hotellilta rautatieasemalle. Guangzhou East Railway Station muistutti, samoin kuin Xi'anissa, enemman lentokenttaa kuin rautatieasemaa, mita korostivat rajamuodollisuudet ennen paasya Kowloon-junan odotusaulaan. Nyt sade vihmoo junan ikkunoihin matkatessamme riisipeltojen ja teollisuusalueiden halki kohti Kiinan rajaa.

Eilen tuli kierreltya kaupunkia aika konservatiivisesti, kuten Migutse kuvasi hitaan liikkumisen puoliksi katetuilla kauppakaduilla ukkossateelta turvaan pyrkivien ihmisten valissa. Yritimme loytaa Quingping Shichang -nimista eksoottista kauppapaikkaa, jossa piti LP:n mukaan olla myynnissa kaikenlaista ruokatarvetta yrteista kuivattuihin merihevosiin ja liskoista apinoihin, koiria tietenkaan unohtamatta. Onnistuimme Migutsen kanssa kuitenkin loytamaan vain kauppahallintapaisen, jossa oli kylla ahtaissa hakeissa mm. sinisorsia, kaneja, sammakoita ja tietysti runsaasti kaulankatkaisua odottavia kanoja. Roope oli nahnyt jossain liskoja ja kaarmeitakin.Yhdella hassulla kujalla oli varmaan tusina lemmikkielain- ja akvaariokauppaa - kaduilla olisi pahimman kuuron aikaan kylla melkein voinut uida itsekin.

Ensimmaista kertaa reissun aikana istumme soft-seat -vaunussa, joka muistuttaa kovasti suomalaisia paivajunien vaunuja. Kaikille Helsingin fyysikoille pikanttina yksityiskohtana mainittakoon raikeat fuksianpunaiset paanaluset tuolien selkanojilla. Vaunuemanta kierteleen tuossa edestakaisin kahvipannun kanssa, maito on sekoitettu jo valmiiksi.
---
Parituntisen matkan loppupuolella ensin vastaan tulevat Shenchenin modernit kaupunkimaisemat ja heti sen peraan ollaankin jo rajalla, josta juna painaa muitta mutkitta lapi. Moneen kertaan olen ihmetellyt matkan aikana, miten operaattorit saavat solut poikki rajalla niin tarkasti: heti kun ollaan Hong Kongin puolella, koko vaunun kannykat piippailevat uusien tervetuliaisviesteja. Nyt sitten pitaisi arpoa paras naista 8 valittavana olevasta operaattorista...

Toinen paiva Guangzhoun hoyrysaunassa jatkuu sateisena.  Lahdin omin pain tutustumaan kaupunkiin, kun paasin taas sangysta ylos Roopea ja Migutsea nopeamassa aikataulussa. Loysin Shamian Daosta lansimaalaisen viihtyisan turistikahvilan (Blenz Coffee) jossa on asiakkaille ilmainen nettiyhteys pyorimassa kolmen koneen voimin. Nyt edessa ensimmainen espresso reiluun kolmeen viikkoon, ihan kelvollinen sellainen, vaikka tarjotaankin isosta kahvimukista.

Ensimmaista kertaa matkan aikana tormasin rajoituksiin nettiyhteyksien kaytossa: en meinannut paasta edes paivitamaan tata blogia, mutta onneksi paivityssovellus vastailee suoraan myos https-portissa :-) Tieda sitten onko kyse jostain selaimen asetuksista vai mista.

Hassu kaupunki tama entinen Kanton: neonvalomainokset ja pilvenpiirtajat kopioitu parin sadan kilometrin paasta Hong Kongista, kannykka- ja kannykankuorikauppoja pilvin pimein ja kaupungin parhaimmalla paikalla kiinnikuroutunut saari, jonka talot ja puistot muistuttavat kolonialismin ja oopium-sotien ajoista. Heti vilkaiden ja puleerattujen kauppakatujen takana pilkottavat kapeat asuinkujat rahjaisine taloineen, parvekkeilta roikkuvine pyykkeinen ja paan ylapuolella joka suuntaan sikinsokin kulkevine sahkojohtoineen. Sen voi kylla uskoa, etta taalla kauppa kay: iltaisin kaduilla on pinoittain purkamista odottavia pahvilaatikoita, joka kasan paalla istuu nuoria miehia tupakalla odottamassa kaskya ryhtya kantamaan tavaraa sisaan tai ulos.

Kuuma jo kostea ilmasto asettaa hieman haasteita elektroniikalle ja optiikalle: hotellin ja ravintoloiden ilmastointikoneet viilentavat laitteita ja ehtivat juuri vahan tiivistaa kosteutta niiden sisalle ennen kuin kuuma ja kostea ilma puhaltaa kameran linssin huuruun ulko-ovella. Hyvin on kylla kaikki tekniikka kestanyt tahan saakka (kop kop). Kameran zoom-linssin sisaan on kylla ilmeisesti jossain vaiheessa imeytynyt muutamia polyhiukkasia :-( Nyt kun kuvausasioihin paastiin, niin taytyy kehua jalleen 50mm 1.8 Nikkor-linssia, joka mahdollistaa kivojen kaupunkikuvien napsimisen kasivaralta kaupungin iltavalaistuksessa.

Matka alkaa vahitellen lahestya loppuaan ja ajatukset palailevat tahtomattakin reissun alkupaata enemman kotioloihin. Migutse kysyi tuossa yksipaiva, etta tuntuuko matka loppuvan kesken vai onko ja kiva palata kotiin. En oikein osaa sanoa, paljon olisi tietysti viela nahtavaa, mutta toisaalta paljon olisi sulatettavaakin. Ainakin into kaiken nakemansa raportointiin on selvasti vahentynyt: nyt pitaa jo vahan potkia itseaan kirjoittamaan kustakin paivasta jotain muistiin. Toisaalta kylla todella hyva, etta on tullut kirjoitettua asioita ylos, muuten moni juttu olisi jo varmasti unohtunut. Kiva etta niinkin moni teista on jaksanut seurailla matkan sattumuksia, ilmeisesti teita on kolmisenkymmenta aktivistia :-)

Tanaan iltapaivalla pitaa selvitella matkustamista Hong Kongiin, tavoitteena on tehta parin tunnin junamatka huomenna aamupaivalla. Roopen kone lahteekin jo lauantaiaamuna, minulla on aikaa viela sunnuntai-iltaan. Roope sai muuten hommattua lipun Finnairin suoralle lennolle Hong Kongista Helsinkiin Finnairin Hong Kongin nettikaupasta suht. edulliseen hintaan, joten ilmeisesti etukateen ei valttamatta tarvitse paluulippua hommata. Tosin Finskin sivujen javascriptit aiheutivat ilmeisesti enemman kuin vahan paanvaivaa nettikahviloiden koneiden kanssa (vink vink).

Pitka paiva Guangzhoussa. Saavuimme aamulla junalla Guilinista erittain hyvatasoisessa makuuvaunussa, henkilokuntana olleet nouret tytot puhuivat jopa melko ymmarrettavaa englantia. Laskimme, etta tahan mennessa reissun aikan junassa on tullut vietettya 8 yota ja yksi viela nukkumabussissa: Ei ihme, etta makuuvaunu tuntuu kotoisalta.

Etelan aamu tervehti meita kuumalla ja kostealla ilmalla ja asemalla oli vastassa ehka pahin ryysis koko matkan aikana, kun jonkin toisenkin junan matkustajat ahtautuivat samaan aikaan kapeahkon ulosmenokaytavan lapi ulos kaupungin pohjoislaidalla sijaitsevalta paarautatieasemalta. Majoitusta tarjoavia jobbareita oli aseman ulkopuolella yllatavan vahan, mutta tormasimme sentaan mieheen, joka tarjosi meille Jiang Ting Ge -hotellia lahelta Shamian Daon  aluetta, josta olimme matkaoppaiden perusteella kiinnostuneita. Pienen neutottelun jalkeen 3 hengen huoneen hintakin satiin neuvoteltua siedettavaksi (260 yuania/yo). Hotelli on meille ehka vahan liiankin siisti, mutta onpahan ainakin mukavuudet kunnossa ja suihkusta tulee lamminta vetta.

Virkistaytymisen ja pienen kasipyykkisession jalkeen lahdimme kavelle samoilemaan lukemattomien vierivieressa sijaitsevien vaate-, elektroniikka- ja laukkuliikkeiden tayttamille ostoskaduille. Fiilis oli kuin Stockan hulluilla paivilla, paitsi etta kunkin liikkeen kadulle ampuma poppimusiikki yhdessa kasiaan taputtavien sisaanheittajatyttojen ja -poikien kanssa lisasi kakofonia-aspektin vaentungokseen.

Kavimme syomassa Dim Sumia suurehkon ostospalatsin neljannessa kerroksessa sijaitsevassa ravintolassa, joka asiakasmaaraltaan muistutti opiskelija-aikojen Portsun ruokalaa klo 12 aikaan santillisten fuksien purkautuessa luennoilta. Jonottamaan emme sentaan joutuneet, vaan meidat ohjattiin samaan poytaan kolmen kiinalaisrouvan kanssa. Ruoka oli erinonmaista jalleen kerran; se kuittasi hyvin 20-tuntiseksi venahtaneen syomistauon.

Lounaamme aikana alkanut sade haiottasi vahan aiottua shoppailukierrosta, mutta paadyimme sentaan mainooon teekauppaan, jossa saimme maistella laajahkoa valikoimaa niin jasmiini-, oolong-, kuin vihreitakin teelaatuja. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus olivat erilaiset tee-karamellit ja -pikkuleivat. Pakkohan se oli sitten jotain ottaa myos repun taytteeksi.

Roope ja Migutse kaipasivat viela illalla hieman purtavaa, joten kavimme hotellin vieressa olevassa pikkuravintolassa syomassa. Mina jatkoin siita viela n. tunnin - puolentoista kavelykierroksella pitkin jokivarren neonvalojen loisteessa kylpevia rantabulevardeja kamera kaulassa. Usvaksi ilmaan leijumaan jaanyt sade korosti hienosti varivalojen hehkua ja oiset kadut kiilsivat katulamppujen loisteessa.

Hyvin toimeentulevannakoiset aidit olivat laittaneet alle kouluikaiset lapsensa iltavuoroon kauppaamaan pienia ruusukimppuja turisteille. Harskein temppu oli opettaa kakara tarrautumaan uhrinsa jalkaan anoen tata ostamaan muoviin kaarityn kukkasen. Kohderyhman valinta osoittautui tassa liiketomintaideassa kriittiseksi menestystekijaksi: Vahan itseeni kohdistuneen epaonnistuneen yrityksen jalkeen penska oli saanut sydankapysensa kanssa romantisella iltakavelylla olleen kiinalaistyton kyyneliin tempauksellaan. Poika katseli vieresta avuttomannakoisena, etta mitahan tassa uskaltaisi sanoa tai tehda. Touche!

Herattyamme ja syotyamme aamiasta kopioin LP phrasebookista pari merkkijonoa paperilappuselle ja lahdimme liikkeelle vierailemalla laheisella rautatieasemalla toiveena saada liput Guangzhouhun huomisillaksi. Yritimme saada paikkoja juniin numero K35 tai K38, mutta niissa ei ilmeisesti ollut tilaa. Saimme sen sijaan liput junaan L108, joka jatkaa viela Guangzhoun ohitse, mika on meille ihan OK. Soft-sleeper -liput maksoivat 312 yuania kappale.

Lippujen ostamisen jalkeen kierreltiin Guilinia jalan (mina ja Migutse) ja vuokrapyoralla (Roope). Kavimme ensin joesta juovan elefantin muotoisella saarella (Elephant Hill), joka oli kallioinen puisto melko keskustassa. Ilma oli aamulla pilvinen, mutta jo erittain hiostava. Vetta kului ja hiki virtasi, kun kiipesimme portaita ylos kukkulan laelle katsomaan maisemia. Kallion sisassa oli myos muutama luola, jossa oli viileaa, ja katosta tippuva vesi teki lammikoita lattialle. Ulkona kuului puiden latvuksista voimakas sirina. Emme onnistuneet loytamaan sirkkelimaista aanta pitanytta otokkaa, vaikka kuinka yritimme.

Roopella oli hurja suosio tyttojen keskuudessa: Ei tarvinnut kun polkea puiston laitaa, niin heti oli kasa faneja ymparilla pyrkimassa yhteiskuvaan hassun ulkomaalaisen sedan kanssa :-) Taman kuvan ottamisen jalkeen lahdimme taas omille teillemme, ja minun ja Migutsen seuraan lyottaytyi keski-ikainen mukavanoloinen mies, joka esitteli itsensa englannin opettajaksi yliopistolla. Varovasti ensin suhtauduimme kaveriin, silla yleensa kaikki taalla kontaktia yrittavat ovat myymassa jotain. Han halusi meidan tekevan jokiristeilyn, koska se on kuulemma nro. 1 juttu, joka Guilinissa pitaa tehda. Kavimme lopulta matkatoimistossa, joka jarkkaa naita risteilyja, ja paatimme tehda paivaristeylyn huomenna varmistuttuamme, etta hinta ei ollut vedatetty erityisen korkealle.

Kerrottuamme etsivamme ravintolaa, tama kaveri, Jimmy, vei meidat syomaan siistin, muttei turistikalliin nakoiseen ravintolaan, joka levittaytyi varjoiselle jalkakaytavalle kadun x ja y kulmassa. Paatimme maistaa paikallista jokikalaa, joita polskutteli muutama poytamme viereisessa akvaariossa. Ihan hyvaa oli, liha erittain pehmeaa ja miedon makuista. Alkupaloiksi popsimme chilimaustettuja kurkun palasia, jotka lisasivat hieneritysta entisestaan, mutta olivat herkullisia. Jimmy odotteli meita, kavi valilla poydassa juttelemassa, ja vei meidat lopulta yliopistoalueelle, joka oli entinen Guilinin "kielletty kaupunki".

Keskella kampusta kohosi yksi kaupungille tyypillisista vuorennyppyloista, Solitary Peak, jonne kiipesimme kielletyn kaupungin kierroksen jalkeen katselemaan maisemia. 306 porrasta eivat tuntuneet juuri miltaan edellispaivien portakkojen jalkeen, ylhaalla tuntui, etta tassako tama oli. Palattuamme kampusalueen portille Jimmya ei nakynyt missaan. Olimme spekuloineen Migutsen kanssa, etta mahtaako han ottaa provikat niista paikoista, joihin meidat vie vai odottaako meilta tippia jossain vaiheessa. Ilmeisesti sitten se provikkavaihtoehto oli oikeampi.

Paluumatkalla takaisin hostellille kavelimme viela kauniiden puistoisten lampialueiden lavitse ja ihastelimme monia isompia ja pienempia siltoja, joita pitkin kiirettomia nuoria pareja ja bisnesmiehia kaveli harvakseltaan. Rannoilla kasvaa palmuja ja bambuja sulassa sovinnossa, kaikki puut lienevat istutettu paikoilleen joskus, lammikot ja portaat tuovat puistoihin mukavaa vaihtelua.

Paivan hikoilun jalkeen hostellin suihku ja ilmastointi tuntui taivaalliselta. Kavin viela pikaisen levahdyksen jalkeen lahikaduilla katsomassa pimenevan illan syketta. Paakaduilla riitti porukkaa, kuka syomassa, kuka myymassa puiden hedelmia, kuka omiaan: "Masaas, masaas". Moottoripyorat ja skootterit ovat vallanneet paljon aiemmin fillareille kuulunutta tilaa katukuvasta. Kuskit kayttavat ja lainaavat takapenkin matkustajille tyomaakyparan nakoisia turvavarusteita. Yhtaan tormaysta emme ole viela nahteet katujen ajoittaisesta naennaisesta kaaoksesta huolimatta.

Hikoillaan Flowers-hostellissa ja naputellaan nappaimistoa. Lento sujui ongelmitta ja lampotila pysyi suunnilleen samoissa (n. 30 astetta), mutta kosteus on taalla huomattavasti korkeampi. Onneksi dormihuone on ilmastoitu toisin kuin tama baari/yhteistila, jossa mm. 3 konetta saa kayttaa 5 yuanin tuntihintaan. Hento suitsukkeen tuoksu leijailee nenaan ja matkalaiset keskustelevat paivan kokemuksista, kiva olla jalleen hostellissa.

Xi'anin lentokentalla meinasi ruveta ahdistamaan, kun naki kerralla ihan liian monta lansimaista naamaa. Samalla koneella meidan kanssamme lensi ainakin yksi suurehko ranskalaisporukka ja - valkoisista lenkkareista paatellen - ryhma amerikkalaisia elakelaisia. Paljon alle 50-vuotiaita valkonaamoja ei meidan lisaksemme odotushallissa nakynyt.

Sain vihdoin muutaman ottamani kuvan blogiin kuvitukseksi, ehka niita on nyt noissa jutuissa vahan liikaakin, pitaa katsoa myohemmin mita loppujen kanssa teen. Nyt pitaa varmaan lopetella, kello on taalla jo varttia yli yksitoista ja piikissa nettikayttoa kolmatta tuntia.

Kolmas paiva tassa historiaa pursuavassa ex-metropolissa on kulunut saviukkojen ja provinssimuseoiden parissa. Lahdimme paikallisen turistitoimiston jarjestamalle kierrokselle, paakohteena terrakottasotilaat n. 50 km paassa kaupungista. Paluumatkalla tosin tutustuimme hieman elavaankin elamaan, kun osa bussin matkalaisista halusi reissun paatteeksi kayda viela keisarillisessa puistossa. Me muut vietimme leppoisan puolitoista tuntia istuskellen varjossa torin reunalla ja katsellen paikallisten miesten kisailua kiinalaisessa shakissa ja katsellen kauppiaspariskunnan(?) kaksivuotiaan tyton leikkeja.

Matkalla teimme useita pysahdyksia paikallista historiaa ja muinaisesineistoa esitteleviin museoihin, valilla oli hieman hankaluuksia erottaa mika oli naytostyyliin uudelleenrakennettua ja mika aitoa. Oli se Kiinan ensimmainen keisari Qui Shihuang kylla aika kovasti mahtipontinsuuden peraan, kun rakennutti itselleen 38 vuotta mausoleumia 700000 miehen voimin ja varmuuden vuoksi piilotti 6000 savisotilaan joukko-osaston viela maan alle. Vierailemistamme kohteista Quinling Underground Palace on vierailemisen arvoinen koko toisen kerroksen kattavan muinaisen palatsialueen pienoismallin vuoksi, muuten paikanpaalla itse hautakummulle kiipeaminen ei oikein avaudu. Varsinaisia kaivauksia keisarin kummussa ei ole voitu tehda kunnolla, muun muassa maaperan myrkyllisyyden vuoksi: Mauseleumiin kun mallinnettiin jokia ja jarvia elohopean avulla. Vierailu Hong Men Yan -nimisessa koyhahkossa museossa todisti, etta englanninkieliset tekstit eivat aina lisaa lansituristin ymmarrysta nayttelysta: Jotkut ilmeisesti sanakirjan kanssa kaannetyt sepostukset olivat kuin suoraan puppugeneraattorin tuottamia :-)

Varsinainen Terrakottasotilasmuseo on todella moderni naytostyyliin rakennettu kompleksi, jonka paahouikutukset ovat kolme hallien peittamaa avokaivantoa ja erillinen museorakennus, johomn on koottu esiinkaivettua esineistoa paikanpaalta ja vahan muualtakin. Paasylippujen hinnat ovat kohonneet liian korkeiksi monille paikallisille (100 yuania/hlo), mutta naytti sinne silti olevan melkoisesti tulijoita. Vuoden 2001 Lonely Planet tiesi kertoa paasymaksuksi puolet tuosta summasta. Korotetulla lipunhinnalla saa nyt valokuvata koko alueella, vaikka salaman ja kolmijalan kayttoa ei kylttien mukaan jostain syyta oikein haluttaisi sallia. Salamalla ei kylla kaivantojen kuvauksessa taisi paljon hyotya ollakaan, niin kauas ylaviistoon katsojat jaavat osittain restauroiduista hahmoista. Vaikuttava tuo rakennelma silti on.

Turisteista, tai ainakin heidan rahoistaan, otetaan taalla muutenkin ilo irti: Oppaamme kertoi, etta paasymaksu kaupunginmuurille on nousut viime kuussa 30 yuanista 50 yuaniin ja eilinen retkikohteemme Hua Shan -vuorialue oli juuri korottanut paasymaksuaan 70:sta 100:aan yuaniin. Koko tamanpaivainen retki kustansi meille kuljetuksineen 237 yuania per latty. Elaminen taalla on muuten viela suhteellisen edullista: kolme matkalaista heiluttelee puikkojaan ravintolassa 60-70 yuanilla sisaltaen oluet tai ylikansallisen kolajuomat. Monissa ravintoloissa on myos englanninkieliset menut, mika vahentaa sivistymattyman ruokailuun liittyvaa jannitysmomenttia. Shang De -hotellin aulahenkilokunta on ollut erittain proaktiivista matkajarjestelyjen suhteen. Ei reppumatkaaja oikein ole tammoiseen hyysaamiseen tottunut, ettei tarvitse itse muistaa kysella onko paivaretkia tarjolla, milloin bussi lahtee, tai mitenkohan paasisi seuraavaan kaupunkiin.

Huomenna illalla lennamme 1000 km matkan etelaan Guilin-nimiseen kaupunkiin, jossa majoitumme Guilin Flowers -hostelliin, dormipaikat on nyt varattu kahdeksi yoksi. Saimme lentoliput hommattua hotellin kautta varsin kohtuulliseen hintaan (700 yuania kpl). 26 tunnin junamatka soft-sleeper -paikoilla olisi kustantanut n. 450 yuania matkustajaa kohti. Meilla on Roopen kanssa enaa reilu viikko matka-aikaa jaljella, joten taytyy vahan oikoa mutkia.