Viimeisimmät kirjoitukset kategoriassa Valokuvaus

Eilisestä illasta lähtien olen yrittänyt tehdä kellonkääntöharjoituksia. Ensi yö menee nimittäin poikkeuksellisesti työnteon merkeissä, kun menen tekemään käyttäjätarkkailua päivystävän meteorologin yövuoroon. Eilen piti siis yrittää pysyä valveilla mahdollisimman kauan, ja mikäs sen parempi keino kuluttaa aikaa kuin lähteä kävelylle öiseen kaupunkiin kameran ja jalustan kanssa. Edellisestä moisesta reissusta olikin jo ehtinyt kulua liian kauan. Helsinki on kyllä siitä mahtava kaupunki, ettei yhtään pelota lähteä yksin yöiseenkään aikaan liikkeelle parin tonnnin kuvausvälineiden kanssa ja makoilla maassa saadakseen juuri sen halutun kuvakulman. Tai no, ainakaan kantakaupungissa arkiyöisin. Samalla saa mainion tilaisuuden vilkaista taksien ja hesarinjakajien rinnakkais-Helsinkiin.

Poliisit puhalluttamassa harvakseltaankulkijoita Pohjoisrannassa, rakastuneet vastaantulijasta hieman kiusaantuneina kiertämässä Tervasaarta, silmiää hivelevät kauniit valaisevat yöpilvet värittämässä taivasta, penkkinsä kokonan taakse laskenut autokuski nokosilla parkkipaikalla moottori käynnissä, varhainen koiranulkoiluttaja Krunikan kaduilla.

Niin, ja yksi hullu kädet täynnä salamavaloja räpsimässä kymmeniä otoksia pelastusrenkaasta :-)

Ohessa poseeraava Tokina AT-X 116 Pro DX -laajakulmaobjektiivi saapui noudettavaksi Verkkokaupasta reilu viikko sitten n. 3 viikkoa tilauksen jättämisestä. Tasaisen 2.8 valovoimainen lasi on tuottaa odotetusti erittäin hyvälaatuista kuvaa ja tuntuu muutoinkin olevan kaikin puolin hintansa väärti. Jopa siinä määrin, että olen jo melkein valmis luopumaan kolme vuotta sitten Hong Kongista hankkimastani 10.5-millisestä kalansilmästä (AF DX Fisheye-Nikkor ED 10.5mm f/2.8). Kiinnostusta kenelläkään?

Tokinan 11mm polttoväli vastaa 35mm filmikameran 16.5-millistä laajakulmaa (kroppikerroin 1.5) ja suorat viivat pysyvät kiitettävästi suorina myös kuva-alueen reunoilla. Hyvin, hyvin lähelle kohdetta tuollaisella polttovälillä saa kyllä mennä, mikäli mielii käyttää jättää osan kuvasta kunnolla syväterävyysalueen ulkopuolelle.

Olen ehtinyt toistaiseksi kuvata uudella objektiivilla oikeastaan vain viime viikonlopun aikana Tampereella. Pari kuvaa tuosta setistä on ohessa, Flickristä voi käydä katsastamassa suuremmat versiot. Nuo on konvertoitu Aperturen raw-filtterillä, säädetty tasot ja valkotasapaino kohdalleen ja lisätty hieman vinjetointi-efektiä, mutta muuten ne ovat suoraan Nikon D200 -kamerasta. Flarea pitää vähän varoa: testisarjan yhdessä kuvassa olen näköjään saanut ylimääräisiä linssiheijastuksia kuvaan etukulmasta paistavasta laskevasta auringosta. Tämä taitaa olla näin laajakulmaisilla objektiiveilla aika yleistä.

Oujee, tämä kaveri lähtee kyllä mukaan viikon duunireissulle Ljubljanaan parin viikon päästä.

Aluksi pahoittelut niille, jotka ovat saaneet viimepäivinä kärsiä ssl.eikun.org-domainiin liittyvistä sertifikaattivaroituksista tässä blogissa. Joidenkin kuvien osoitteet olivat sivulla pielessä, ja nyt homma pitäisi olla kunnossa (kiitos huomiosta äiti :-D).

Kymmenen päivää sitten Apple Storesta ostamani Aperture 2.0-kuvanhallintasovelluksen päivitysversio tuli tänään perille ja asentui mukinoitta. Nopeusero versioon 1.5.3 nähden on huomattava: nyt esimerkiksi vapaasanahakua voi käyttää koko hieman yli 30000 kuvan kirjastoon ilman tarvetta lähteä välillä kahville (kone neliytiminen Mac Pro 4GB muistilla), eli päästään sille tasolle, jota vähintään voi odottaa.

Muutoksista on kouhkattu jo muualla, eivätkä muutokset ainakaan huononnuksilta pikaisen tutustumisen perusteella vaikuta. 99� päivityshinta vain 4 kuukautta aiemman version ostamisen jälkeen tuntui vähän kovalta, mutta on perusteltavissa erityisesti paremman suorituskyvyn takia. Jossain vaiheessa ennen eläkkeelle jäämistä pitäisi avainsanoittaa nuo kuvat ainakin suurpiirteisesti, jotta kuvia joskus löytäisikin muutenkin kuin kuvausvuoden ja -session perusteella.

Tein isäni tilauksesta kuvakirjan heidän nykyisessä kotipaikassaan ottamistani valokuvista. Päätin kokeilla Apple Aperture -ohjelman sisäänrakennettua kuvakirjaominaisuutta. Apertureen on integroitu mahdollisuus tilata kirjojen paino- ja sidontatyöt suoraan ohjelmasta verkon yli, jolloin työ laskutetaan Applen verkkokaupan kautta. Tässä tapauksessa kirjantoimittaja oli Kodak, ja työ tehtiin postipaketin lähetysosoitteen perusteella Saksassa tai Hollannissa.

Lähetin tilauksen 9.12. ja 12. joulukuuta sain sähköpostin, jonka mukaan kirjat lähetetty, ja toimistus olisi odotettavissa 7-10 työpaivässä, mikä toteutuikin: Posti oli jätetystä lapusta päätellen käynyt koputtelemassa ovellani perjantaina 28.12, eli 9. työpäivänä ilmoituksen lähettämisestä.

Ensimmäisenä paketin avaamisen jälkeen huomio kiinnittyi pakkausmateriaalin määrään: 10 kpl kirjoja oli pakattu pahvilaatikkoon siten, että se sisälsi 5 kpl omppulogollisia kahden kirjan pahvipaketteja, joiden sisällä kukin kirja oli vielä pakattu omaan kiiltomuovilliseen kääreeseensä. Huolellinen pakkaaminen on toki hyvä kuljetusvaurioiden estämiseksi, mutta jotenkin hassulta tuntuu, että siistit kahden kirjan myyntipakkaukset oli kätketty tavalliseen ruskeaan aaltopahvipakettiin.

Miten itse kirja sitten suhtautui vuosi sitten Fotobuch.de -palvelusta tilaamaani edelliseen kuvakirjaan?

Hinta oli Applen palvelussa kallimpi, toimituskuluineen 64¤ per 42-sivuinen, n. A4-kokoinen kirja, kun Fotobuchista tilattu 64-sivuinen, 21x21cm kokoinen Premium-kirja maksaa tällä hetkellä 49,90 + 9,90 toimituskulut / tilaus (yli 149¤ tilauksissa ei toimitusmaksua).

Yleisilme Applen/Kodakin kirja oli kangaspäällysteinen, ainakin musta kangas kerää nopeasti näkyvää likaa ja pölyä, kun Fotobuchin kirjassa on likaa hylkivä muovipäällysteinen kansi. Kansikuva on Applen kirjassa liimattu kansikankaan päälle hieman epäammattimaisen näköisesti. Herää epäilys, että kansi ei kestä kovin paljoa kulutusta.

Kangaspinta kerää likaa ja kuvan päälleliimaus herättää epäilyksen kestävyydestä.

Painojälki Väritoisto oli molemmissa kirjoissa varsin hyvä, samoin painojäljen laatu. Applen/Kodakin kirjassa valkotasapaino oli osunut ehkä hieman paremmin kohdalleen. Huomattavaa on, että edellinen kirja tilattiin käyttäen Windows XP -käyttöjärjestelmää, ja jälkimmäinen Mac Pro:ta ja Leopard-käyttistä. Tällä saattaa olla vaikutusta esim. väriprofiilien hyödyntämismahdollisuuksiin ja väritoistoon muutenkin. Laitteistot olivat myös aivan erilaiset.

Sidonta Fotobuchin Premium-kirja sidotaan AIRstitch-menetelmällä siten, että kirja aukeaa täysin levälleen, eikä aukeaman puoliskojen väliin jää piiloon osaa aukeaman ylittävän kuvasta. Puolikkaat tuntuvat osuvan tällä tavalla myös erittäin tarkasti yhteen, niin että kuva todella jatkuu siististi arkkien rajan yli. Applen/Kodakin kirjassa sidonta nop erinteisempi liimasidonta, jolloin kirja ei avaudu täysin ja sivujen väliin jää piiloon osa kuvasta.

Applen/Kodakin perinteinen liimasidonta.

Fotobuchin AIRstitch-sidonta.

Paperi Fotobuchin kirjan paperi on paksumpaa ja siten laadukkamman oloista kuin Applen/Kodakin kirjassa. Muuten molemmat paperit ovat riittävän laadukkaita painojälkeä ajatellen.

Taitto-ohjelma Sekä Aperturen taitto-ohjelmassa että Fotobuchin Designerissa on oleellisesti samat ominaisuudet. Uusiman Designer-ohjelman kielen voi myös näköjään vaihtaa saksasta englanniksi. Molemmissa versioissa kirja voi myös tulostaa PDF-tiedostoksi, mikäli haluaa esimerkiksi itse tulostaa kirjan tai tehdä siitä paperivedoksen. Fotobuch-kirjassa oli näkyviä ongelmia valitun fontin välistyksen kanssa (ehkä fonttitieto ei välittynyt oikein tulostukseen?). Applen/Kodakin kirjassa teksti tulostui moitteetta.

Kokonaisuudessaan pisteet menevät selvästi Fotobuchille halvemman hinnan, laadukkaamman, paremmin käyttöä kestävän työn ja paremman sidontamenetelmän ansiosta. Fotobuchin Designer 2.0 -sovellus on saatavissa Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmille.

Tähän vuodenaikaan luonnonvaloa suosivalla kuvaajalla on hiukan hankalaa: Lyhyt päivä hämärtyy jo varhain iltapäivällä, ja jos joskus aurinko sattuisikin paistamaan, ei siitä riitä sädettäkään työpäivän jälkeiseen aikaan. Sade ja räntä saattavat tietysti luoda hyvätkin olosuhteet mielenkiintoiselle kuvalle, mutta kovin usein kuvaajan tarmo ei riitä ulkona kärvistelyyn Helsingin joulukatusäällä. Pitää keksiä jotain muuta.

Ehdin jo vannottaa itseäni olemaan hankimatta mitään suurempaa tämän vuoden puolella, uuteen tietokoneeseen ja sen ohjelmistoihin kun hulahti tässä syksyllä sievoinen summa rahaa. Jostain mieleen alkoi joskus viime viikolla ryömiä visioita pienimuotoisesta mallikuvauskokeilusta, jossa tarkkaan harkitulla, niukalla valaisulla olisi keskeinen osa. Ajatus ei jättänyt rauhaan, kokeilemaan ja opettelemaan piti päästä, ja onnekseni sain mallinkin hyvän ystävän suostuttua tähtäimenruuaksi.

Olen tehnyt hieman etukäteisvalmisteluja kuvaussessiota varten väsäämällä litran juguttipurkeista pari salamalaitteeseen kiinnitettävää tötteröä, joiden avulla saan aikaan kapeita valojuovia (kyllä, tee-se-itse -valokuvaustarvikeprojekti on saanut jatkoa). Tarvikkeisiin kuuluvat jo aiemmin hyväksi havaitut alumiinifolio ja himmeä toimistoteippi, joilla valo pidetään haluttujen seinämien sisäpuolella. Valmiiksi sisäpuolelta folioitu mehutölkki olisi varmaan ajanut samana asian, mutta sellaista ei nyt sattunut olemaan käden ulottuvilla.

Nälkä tietysti kasvoi syödessä [kumma sanonta muuten, tapahtuuko jollekulle näin oikeasti joskus?], sillä ilmeistä oli, että yhdellä kohdevalolla ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Jos jonkinlaista lukulamppuviritystä kävi mielessä, mutta valovoimakkuuden säätömahdollisuudet olisivat tällöin olemattomat, eikä kuumina käyvien lamppujen teippailu tuntunut ihan turvalliseltakaan. Niinpä päädyin hankkimaan toisen samanlaisen SB-600 -salamalaitteen aiemmin hankitun rinnalle. Salamat voi sijoittaa kuvaustilaan melko vapaasti, ja niiden valotehoa ja tilaa voi ohjata erikseen langattomasti D200-kamerarungon orjasalama-asetuksista. Rungon omasta sinäänrakennetusta, commander-tilaan asetetusta salamasta pitää olla näköyhteys salamalaitteiden vastaanotinsensoriin, jotta valosykäyssarjojen avulla juuri ennen varsivaista valotusta tapahtuva kommunikointi toimii.

TTL-automatiikka näyttää todellakin toimivan alustavien testaulujen perusteella hyvin ja vaivattomasti: kun kaksi samaan kohteeseen suunnattua salamalaitetta asetetaan TTL-tilaan ilman valaistustehon korjausta, niin ne ottavat toisensa huomioon (toki kameran automatiikan kautta) niin, ettei kuva ylivalotu. Rungon salamaa voi vielä käyttää kolmantena erikseen säädettävänä valona, jolloin mahdollisuudet valaistuksen suunniteluun alkavat olla jo melko paljon yksittäistä salamalaitetta paremmat.

Nyt sitten pitäisi taas innokkaasti testailla ja kokeilla erilaisia valaisuratkaisuja, jotta vehkeistä saadaan kaikki hyöty irti. Sitä katselee mainoskuvia tällä hetkellä aika lailla eri silmin, kun ei malta olla pohtimatta miten minkäkinlainen valaistus on tehty. Seuraava rahareikäkin on kiusallisen ilmeinen: jonkinlaiset kevyet telineet pitäisi saada noille salamalaitteille, jottei aina tarvitsisi etsiä sijoituspaikkaa kirjahyllystä tai kaapin päältä. Mutta ehkä näillä mennään nyt toistaiseksi. Yhden salaman saan kuitenkin tarvittaessa melko ylös kameran kolmijalan avulla.

Edit 25.11.: Aika lailla harjoittelun puolelle tuo ensimmäinen kuvaussessio meni, ei toki kovin yllättäen. Ongelmia oli niin salamalaitteiden toiminnassa (paristoluukussa huono kosketus, minkä vuoksi toinen salama sammui pienestä kosketuksesta), taustan valmistelussa (valkea vaatekaappi olisi kannattanut peittää mustalla lakanalla heti aluksi) kuin mallin ohjauksessakin (en vaan osaa). Oheisen kuvan sain kuitenkin kohtuullisella photoshoppauksella aikaan :-) Paljon on vielä opittavaa.

Hung up, originally uploaded by ilkka.rinne.

Tämä Unioninkadun ja Liisankadun risteyksessä sähkölangalla roikkuva luuri on pitänyt kuvata jo pitkään, ja nimikin oli pohdittu aiemmin valmiiksi. Mainiota huumorintajua, kuka sitten lienetkin tämän taideteoksen takana.

Kävelylenkillä tänään Kaivopuistosta poimittuja kuvia löytyy lisää Flickristä.

Viimeinen lomapäivä meni ennalta-arvattavasti pääosin normaalielämään palautumiseen. Onnistuin ilmeisen hyvin sekoittamaan unirytmini pitkässä lentomatkojen ketjussa, koska jet lagia ei oikeastaan tunnu lainkaan.

Päivän ensimmäinen hyvä uutinen oli Tamron-objektiivini palautuminen takuuhuollosta korjattuna (paketti oli yritetty toimittaa n. viikko sitten). Ohessa toimitetun selvityksen mukaan kaikenlaista säätöä oli tehty, ja kohdistusongelma näyttäisi pikaisen analyysin perusteella korjaantuneen. 8,5 viikon huoltoaika tuntuu tosin melko pitkältä.

Kuukausi sitten ostamani ja reissulla hyväksi osoittautuneen kameralaukun vetoketjun korjauskin oli pieni homma, kun ensin löysin oikean paikan. Laukkukorjaamo Museokadulla hoiti homman muutamassa minuutissa vaihtamalla vetoketjun kelkan (toivottavasti) kestävämpään malliin kohtuullista 10¤ korvausta vastaan.

Ilta menikin mukavasti valikoiden ja säädellen reissukuvia. Yhteensä neljän viikon aikana tuli tällä kertaa räpsittyä reilut 650 kuvaa, josta valitsin n. 130 kpl osin kuvauksellisten ansioiden, osin kerronnallisen merkityksen perusteella. Osa kuvista on samoja kuin 25.5. reissunpäältä lataamani kuvat, mutta tällä kertaa loppukäsiteltyjä (rajaukset, tasot yms.). Kaksi vuotta sitten Siperian halki Mongoliaan ja Kiinaan suuntautuneelta samanmittaiselta reissulta kuvia tuli räpsittyä huomattavasti enemmän, yli 2200 kpl, joiden perkaamisessa meni monta päivää. Tämänkertainen strategia tuntuu siksi paljon järkevämmältä.

Kohtullisempaan määrään vaikutti todennäköisesti sekin, ettei kamera tällä kertaa roikkunut kaulassa missään vaiheessa, vaan kaivoin sen tarvittaessa esiin laukusta. Erityisesti Perussa ja Boliviassa avoimesti esillä oleva kamera ei vaikuttanut kovin turvalliselta idealta, vaikkei meillä yhtään uhkaavaa tilannetta misään vaiheessa sattunutkaan.

Reissukuvat on nyt jaoteltu matkakohteiden mukaan kahdeksaan galleriaan:

• Lima
• Cusco
• Salkantay - Machu Picchu — 90 km ja 5 päivän patikointi vuoristomaisemissa
• Titicaca-järvi — Capacabana ja Isla del Sol
• La Paz
• Uyuni - San Pedro — Kylmä ja tuulinen maasturiretki Uyunin suola-aavikoille ja muille Bolivian altiplanon luonnonnähtävyyksille
• Santiago ja
• Valparaiso

Vanha “Parhaat palat” -kokoelma on samalla poistettu ja kommentit siirretty mahdollisuuksien mukaan vastaaviin kuviin uusissa gallerioissa.

Viime tiistaina Maitolaituri.tv:stä tilaamani Lowepro Slingshot 300 AW -laukku tulikin jo tänään perille postitse, vaikka toimitusajaksi lupailtiin 2-3 viikkoa. Mainiota, mainiota. Itse asiassa saapuminen ei ollut enää ihan yllätys, sillä toimituksesta informoitiin sähköpostitse perjantaina, minkä lisäksi Postilta tuli vielä saman iltana tekstiviesti, jossa ilmoitettiin paketin olevan haettavissa lähipostista ma 16.4. klo 16 alkaen. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun Postista tulee saapumisilmoitus tekstarilla ja vielä ennakkoon. Erinomaista palvelua sanoisin. Tilasin samalla kertaa myös hieman muita tarvikkeita: Op/Tech-kantohihnan ja Giottos Rocket Air -pölypuhaltimen. Kaikki saapuivat perille moitteettomassa kunnossa.

Laukku vaikuttaa odotetusti erittäin hyvältä. Ainoa pienoinen puute Tamracin laukkuun verrattuna on erillisten kameran ja salaman akkujen säilyttämiseen tarkoitettujen taskujen puuttuminen. Laukussa on toki useita säilytyslokeroita, muttei yhtään juuri sen kokoista, että akut pysyisivät siellä järjestyksessä leviämättä ympäriinsä. Tämäkin probleemi tosin ratkesi ottamalla vanha nahkainen kynäkotelo uusiokäyttöön. Muistikorteille on oma säilytystaskunsa kameratilan läpän sisäkannessa.

Entisen laukun huutokaupan 60¤ hintavarauskin on jo tullut ylitettyä, joten siinäkään mielessä ei kauheaa paniikkia ole. 70 eurokin hinta on tuosta laukusta toki vielä varsin kohtuullinen, vielä ehtii tarjoamaan sunnuntai-iltaan saakka.

Pajukko kasvaa Pasilan konepajan ratapihalla

Eilen illalla tuli käytyä kameran kanssa värjöttelemässä pari tuntia Vallilassa VR:n konepaja-alueen liepeillä tallentamassa häviämässä olevaa teollista kulttuurimaisemaa. Konepaja-alueen luoteisosaanhan ollaan rakentamassa asuintaloja nykyisen ratapihan ja veturihallien paikalle.

Mainiosta Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnittelunviraston Suunnitteluhankkeet-sivustolta, jossa on esitetty interaktiisella kartalla kaavoitukseen, liikennesuunnitteluun yms. hankkeisiin liittyviä asioita, löytyvät muun muassa Konepaja-alueen asemakaavan muutosehdotus, siihen liittyvät havainnekuvat, ja kaupunkisuunnittelulautakunnan ko. hanketta käsittelevät pöytäkirjat.

Aika toisennäköiseksi alue muuttuu. Asemakaavan muutosehdotuksesta (pdf, 3,5MB) löytyy mm. seuraava kiinnostava yksityiskohta: “Asuntoja ei saa suunnata yksinomaan Teollisuuskadulle päin”. Onko tuo siis tulkittava niin, että yksikään ko. alueelle rakennettava asunto ei saa olla suunnattuna ainoastaan Teollisuuskadulle? Jos, niin mitenköhän tuo aiotaan toteuttaa? Ainakin uuden alueen näkymiä havainnollistavien kuvien(pdf, 530 KB) perusteella Teollisuuskadun puoleinen ns. käärmetalo on sen verran massiivinen, että aika isoja saavat kämpät olla, jos kaikkien tulee ulottua läpitalon Konepajanpuiston puolelle.

Hieman kummalliselta tuntuu sen sijaan niinkin erikoinen vaatimus, kuin että “rakennusten toteutuksen tulee olla korkeatasoista”. Onko siis sellaisiakin hankkeita, jossa tämä ei kuulu urakoitsijoille asetettuihin vaatimuksiin?

Tamrac Pro 12 -kameralaukku myynnissä

Kun olen luopunut D70-kamerastani, on vajaa vuosi sitten hankittu Tamrac Pro 12 -kameralaukkukin käynyt turhan hankalaksi raahata mukana. Siispä panin sen tänään myyntiin Huuto.nettiin (huuto auki 22.4. saakka), käykää huutamassa hyvä laukku pois, jos yhtään kiinnostaa, lähtöhinta on matala.

Samalla panin tilaukseen tilaukseen uuden LowePro SlingShot 300AW-laukun, joka ei nyt ole juurikaan pienempi, mutta selästä eteen kiepautettavuuden takia kätevämpi kuin perinteinen olkahihnallinen tai reppu. Tai näin ainakin toivotaan. Nähtäväksi jää, onko tuota kohtuuvaivoin mahdollista kantaa mahapuolella samaan aikaan kun putkirinkka on selässä.

Maitolaiturissa lupailivat uudelle laukulle 2-3 viikon toimitusaikaa, saapi nähdä ehtiikö tuo mukaan Etelä-Amerikkaan, lähtö on reilun viiden viikon kuluttua.