Valokuvaus: lokakuu 2006 - arkisto

Tommy Lindgren: työmaavalaisin, Pekka Kuusisto: sähköviulu

Eilen tuli keikkailtua Vanhalla Valtsikan periodibileissä. Koska tanssijalkaa ei varsinaisesti vipattanut, niin päätin keskittyä keikan kuvaamiseen. Vanhan narikkamiehillä ja -naisilla ei ollut mitään kameralaukun mukanakantamista vastaan, mistä kiitokset niille, jotka eivät eivät sitä liioin taida saada. Loppuunmyydyn Vanhan narikkajärjestelyt olivat jälleen vähintäänkin haastavat, joten aivan rauhallisin mielin en laukkuani sinne olisi jättänytkään.

Pääsin soluttautumaan lähes lavan eteen, sen oikeaan reunaan, mistä oli olosuhteisiin nähden melko hyvät näkymät, vain kaapin takana istunut kostetinsoittaja Johannes Laiho jäi puolta päätä enemmiltä osilta piiloon.

Aikamoiseksi sarjatuleksi tuo meni, galleriaan päätyneet 20 kuvaa edustavat alle kolmea prosenttia tämän kertaisen keikan aikana ottamistani kuvista. Hyvin vaihtelevissa valotusolosuhteissa nopea sarjakuvaus antaa kyllä kivasti pelivaraa kuvaukseen, kun parin sekunnin tilanteesta voi ottaa vaikkapa 10 kuvaa ja valita niistä parhaan niin valotuksen, ilmeiden kuin asetelmankin kannalta. Nyt kun katsoo lopputuloksia, niin täytyy jälleen kerran hyvin tyytyväinen kameran ja objektiivin tuottamaan jälkeen. 1600 ISO -herkkyyden selvästi näkyvä, mutta yllättävän vähän häiritsevä rakeisuus soveltuu hyvin pehmeään ja hämyiseen keikkakuvaukseen, ja yhdessä objektiivin 1.8 aukon kanssa sallii riittävän lyhyet valotusajat (esim. ohessa 1/400 s) esiintyjien liikkeen vangitsemiseen. Aika maageja nuo Nikonin insinöörit ovat, sen verran olemattomasti mitään valaistuksen tai väritasapainon jälkikorjailua noihin suoraan jpg-muodossa otettuihin kuviin piti tehdä.

Valostahan tuo kaikki lopulta on kiinni, joten bändin lisäksi kiitokset ammattitaitoiselle valaistusporukalle. Minä se vaan yritän saada purkkiin teidän duuninne tuloksia.

Tamron SP AF 28-75mm f/2.8 XR Di LD Aspherical (IF) MACRO (lähde: http://www.tamron.co.jp/)

Valmistaudun vähitellen luopumaan Nikon D70 -kamerastani ja samalla sen mukana tulleesta Nikkor AF-S 18-70mm f/3.5-4.5 G IF ED -peruszoomista. D200-perän hankkimisen jälkeen D70:stä on tullut käytettyä erittäin vähän, ja hyvän kameran pitäminen laukussa tyhjän panttina tuntuu haaskaukselta.

Olen hieman katsellut Nikonin valovoimaisten laajakulma- ja normaalizoomien hintoja ja todennut ne muutamien (mm. Thom Hogan) itseäni pätevämpien arvioiden tapaan melko koviksi. Esimerkiksi Nikkor AF-S ED 17-55mm f/2.8 G näyttäisi maksavan Euroopassa n. 1300-1400€ ja AF-S ED 28-70mm f2.8D vielä muutaman satasen enemmän. Ihan noin high endiä en sentään kaipaa, vaikka objektiivit varmasti ensiluokkaisia ovatkin.

Sen sijaan törmäsin photo.net-sivuston keskutelufoorumilla Tamronin 28-75mm f/2.8 objektiiviin , jota huomasin kehuttavan monissa arvosteluissa laadukkaaksi peliksi erityisesti hintaansa nähden. Niinpä tilaus sitten lähti muutaman tunnin pähkäilyn jälkeen saksalaiseen nettikauppaan Technikdirectiin, josta ostin onnistuneesti Nikkor 80-200m -objektiivin vajaa vuosi sitten. Linssille tuli toimituskuluineen hintaa 363€. Vähän vajaaksihan tuolla laajakulmapää jää, mutta ehkä mielummin niin, kuin että objektiivivalikoimaan jäisi esimerkiksi 55-80mm aukko. Onpahan sitten vielä sopiva reikä esimerkiksi Nikkor 18-35mm f/3.5-4.5D -objektiiville, jos joskus tulee pakottava tarve  kattaa tuo laajakulma-alue.

Bongasin reilu viikko sitten Digikamera.netin Diginews-blogista linkin B/W Styler -ohjelmaan, joka on tarkoitettu digivalokuvien jälkikäsittelyyn mustavalkoisiksi. Kuvankäsittelyohjelman lisäosaksi asennettava softa osoittautui nopean koekäytön aikana hyvin monipuolikseksi ja sen verran laadukkaaksi, että päätin ostaa sen.

Olin jo pitempään kaipaillut työkalua mustavalkokuvien käsittelyyn, Picasa on tarjonnut jo pitkään värisuodattimet, joiden avulla värikuvan sävyjen siirtymistä mustavalkoisiksi voi säätää. Picasan rakeisuussuodatin on kuitenkin hyvin yksinkertainen, säätämismahdollisuuksia ei ole lainkaan.

B/W Styler tarjoaa 6 erilaista tapaa mv-muunnoksen tekemiseen, värisuodattimien lisäksi mm. Photoshop-tyylisen channel mixer -suodatuksen. Lisäksi voidaan simuloida muun muassa erimerkkisten filmien, paperien, suodattimien ja filmirakeisuuden vaikutusta kuvaan. Jos filmikehityksen kanssa askarrelleita varten tehdyt valmiit asetukset eivät tyydytä, voi kutakin parametriä vielä säätää käsin.

Photoshop-ohjelmaa ei ole tullut koskaan hankittua, joten tärkeää oli pluginin yhteensopivuus hyvin jo viime vuosituhannen puolelta palvelleen Corel PhotoPaint 9 -kuvankäsittelyohjelmani kanssa. Ja hyvin plugin lopulta toimikin, vaikka asennusohjelma on PhotoPaint -ohjelmaa kovalevyltäni löytänytkään, neuvoi se kopioimaan plugin-tiedoston kuvankäsittelyohjelman plugins-hakemistoon. Onneksi tiesin ko. hakemiston sijainnin ja aiempien plugin-kokeilujen ansiosta. Valitettavasti softa on ainakin toistaiseksi saatavilla vain Windows-käyttöjärjestelmälle.

Alla on pari esimerkkiä pluginin käytöstä. Vasemmalla oleva kuva ja sen alla oleva yksityiskohta on tehty PhotoPaintin suoraviivaisella mustavalkomuunnoksella, oikealla olevissa on käytetty B/W-stylerin punertavaa värisuodinta ja lisätty hieman rakeisuutta (jälkimmäinen erottuu parhaiten alarivin yksityiskohtaruuduista klikkaamalla kuvia isommiksi).  

Erityisesti rakeisuuden kanssa leikkiessä toivoisi, että voisi teettää kuvista valokuvasuudennokset, suuriresoluutioiselta ruudultakaan kuva ei oikein pääse oikeuksiinsa. Ja voihan toki niin tehdä, rahaahan se vaan maksaa. Pitäisi vaan aika pian löytää jostain lisää seinätilaa tai sitten ryhtyä pitämään kotona vaihtelevia valokuvanäyttelyjä.